Kuumeinen viikonloppu

Tapasin viikolla kaksi pariskuntaa. Toinen pari erosi hiljattain, toinen on naimisissa. Eronneet tulivat hyvin juttuun keskenään, juttelivat iloisesti kuin yhdestä suusta. Aviopuolisot sen sijaan käyttäytyivät toisiaan kohtaan lapsellisesti, suorastaan ilkeästi. Yhtään ystävällistä tai edes neutraalia puolisolle kohdistettua lausahdusta en huomannut. Teki mieli ravistella: huomaatteko miten puhutte toisillenne. Arvostakaa toisianne ja itseänne. Kunnioittakaa. Kohtaamisesta jäi tosi huono olo. Jäin miettimään miksi ihmiset niin usein lyttäävät, dissaavat puolisonsa. Pohdinnat eivät ole vielä saaneet selkeää muotoa. Ehkä palaan aiheeseen myöhemmin. 

Lauantaina pitkä aamulenkki metsäpoluilla. Piki kulkee yleensä aina ensimmäisenä ja ajoittain vetää. Ei usko puhetta ja minulta menee hermo. Nyt keksin laittaa Pikin kulkemaan perässäni. Polut olivat kapeita ja hanki syvä. Kun koira yritti ohitusta hangen kautta, ennätin astua jalkani sen eteen. Yllättävän nopeasti se tyytyi kulkemaan perässä. 

Kun tulin metsästä lapset olivat vasta aamupalalla. Käyttäytyivät huonosti ja väsyttivät minut niin että halusin palata metsään koko loppupäiväksi. Lasten junttipäisyyden kohdalla jaksamiseni on vähimmillään. Lähdimme synttäreille. Pidin juhlien mittaisen tauon sokerilakossa. Uskalsin! Koirat pääsivät reissun ajaksi naapuriin kylään. 

Aikoinaan oli mahdoton vauvakuume. Sitten talokuume. Puutarhaan liittyy monenmoisia kuumeita. Vuosi sitten oli koirakuume. Yhtäkkiä pamahti päälle Super Shaggy -kuume ja aika pian sen jälkeen oli pakko saada Vernaa. Viikonloppuna sain äkillisen pelargonikohtauksen ja tilasin Ruotsista joitakin vanhoja suomalaisia lajikkeita. Parisen viime viikkoa olen kärsinyt myös autokuumeesta. On ollut virkistävää tutkia automalleja: niistä ymmärränkin jotain toisin kuin kaiken maailman aipädeistä sun muista podeista. Olen selaillut tila-autoja ja päätynyt siihen, että pitää saada Sharan. Käytetty tietenkin. Puoliso kannattaa ajatusta. Nyt tarvitaan enää työpaikka tai lottovoitto.

Toissaviikkoinen vieras lähetti nettiosoitteen jossa voimme katsoa hänen ottamansa kuvat. Ihmeellisen valoisia ja tarkkoja otoksia. Melkein järkyttävän paljon terävämpiä kuin minun automaatilla ottamani. Ja niin aitoja, kaukaa huomaamatta napattuja. Kunpa minustakin olisi järjestelmä(kamera)lliseksi.

Sunnuntaina ulkoiltiin metsässä ja aurinkoisella hankikannolla kolmisen tuntia koko perhe. Kitinää kuului lähinnä alussa, muuten oli oikein hyväntuulinen retki. Pihalla laitettiin varjostuksia ja tuulensuojaa tuijille ja valkokartiokuuselle. Ihmeen äkkiä olemme päässeet tähän kohtaan vuotta.

Savu aristi koko sunnuntain silmäänsä, piti sirrillään, lähes kiinni. Koetimme tutkia onko roskaa mutta emme löytäneet. Koiraystävä puolisoineen tutki myös, nostivat muitta mutkitta koiran omalle ruokapöydälleen, pöytäliinan päälle. Ja ilmoittivat että jos silmä on vielä aamulla vialla, voin varata eläinlääkäriltä ajan ja he käyttävät Savun vastaanotolla. Ihmeellisen ihania ihmisiä. 

Tarkoitus oli tänään koulia ahkeraliisoja mutta otin sen sijaan parin tunnin päiväunet. Laskiaispullat korvasin lettu-mansikkahillo-jäätelö-yhdistelmällä. Kukaan ei valittanut.

Uni maittaa metsäretken jälkeen