Toinenkin, ehkä vielä suurempi ihme on tapahtunut. Niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin, olen löytänyt mukavat rintaliivit! Ajattelin jo että olen jollain lailla väärän mallinen kun kaikki edelliset kohtaamiset kyseisen vaatekappaleen kanssa ovat olleet joko epämukavia tai suorastaan kivuliaita.
Puolikas lauantai lasten kanssa sai minut niin uupuneeksi ja kippuraan peiton alle että kauhulla odotan lähestyvää hiihtolomaa. Puoliso oli kyllä kotona mutta aamupäivän hän etsi toisen (!) mykäksi menneen puhelimen takuukuittia ja iltapäivällä hän siirtyi autotallityömaalle. Lapset ulkoilivat keskenään, mikä tarkoittaa sitä että yksi oli puolen minuutin välein ovenraossa vinkumassa että toinen teki sitä ja tätä. Hyppivät sitten siinä lumikasassakin jonka alla hankikylvökseni ovat ja jonka olin ympäröinyt verkkoaidalla jotta sinne ei mentäisi. En kuitenkaan ymmärtänyt pultata aitaa seinään kiinni.
Myös koirien kanssa pinna venyi tänään aika tiukalle. Toinen vetää peurojen perään ja sinkoilee hihnan päässä kuin kössipallo, toinen hyppii päin ihmisiä, varsinkin minua. Molemmat haistavat, kuulevat tai kuvittelevat metsässä jotain ja haukkuvat sitä niin että koko kylä herää. Onneksi aamulenkillä ei tullut vastaan yhtään potentiaalista koiranostajaa, olisi saattanut tulla kaupat. Koirat saivat järsittäväkseen ensimmäiset ihan oikeat luut ja kolistelevat niiden kanssa herpaantumattomalla tarmolla etukäpälät (ja eteisen matto) verenpunaisina.
Kerroin ystäville naamakirjassa painonhallintaohjelmastani ja sen tuloksista. Kaksi halusi heti kokeilla. Asuvat kuitenkin niin kaukana etten voi ruveta heidän diile.. distributorikseen. Eiköhän meitä löydy ympäri Suomen. (Ällöttävä amerikkalaisuus huokuu firmasta mutta yritän sietää sen, koska tuote toimii.)
Kävin läpi kaikki keittiön kaapit ja tiskikoneen mutta en löytänyt etsimääni kattilan kantta. Huhuilin miehelle tietäisikö hän mihin ihmeeseen se on kadonnut. Mies tuli ja nosti kannen tiskipöydältä, puolen metrin päästä minusta. Ostin piimää kokeillakseni sekaleivän leivontaa mutta tein taikinan kuitenkin maitoon. Paiskoin perään satunnaisia jauho- ja lesepussin pohjia ja lopputulos on sen mukainen. Kenties jo ensi kerralla parempi. Koti tuoksuu lämpimältä leivältä ja tuli räiskyy pönttöuunissa. Munakennolla sain syttymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti