Terve, sanoi eläinlääkäri

Kävin tanssitunnilla! Mitä, etkö usko? En minäkään, mutta kävin silti. Ensimmäisen kerran yhdeksään vuoteen. En olisi voinut kuvitellakaan vuosi sitten tai vielä viime syksynäkään että haluaisin tai jaksaisin lähteä mukaan ryhmäliikuntaan. Pidän tätä aika merkittävänä läpimurtona, merkkinä siitä että olen tosiaan toipumaan päin.

Kuin taivaasta tipahti nenäni eteen ryhmä jossa tanssitaan latinalais-amerikkalaisia tansseja. Kuulin alkavasta ryhmästä aamulla, illalla syöksyin miltei suoraan töistä tunnille. Kaikki yläselän, käsivarsien ja ranteiden pienet lihakset joiden olemassaoloa en muistanut, ovat maitohapoilla. Jalatkin, vaikka niitä olen sentään tullut käyttäneeksi tässä välilläkin. Ihanaa energisoivaa maitohappoa! Suosittelen tanssia lämpimästi kaikille joilla on esimerkiksi istumatyöstä tulleita selän tai niska-hartiaseudun vaivoja. Ei tarvitse osata mitään, ei aina edes kävellä, ei tarvita rytmitajua eikä timmiä kroppaa. Kaiken kokoisena, näköisenä ja kuntoisena voi nauttia tanssista.Vaihtoehtoja riittää: salsakoulut, tanssiurheiluseurat, tanssikerhot, zumba, bailatino, latinomix ja mitä kaikkea. Ympäri Suomen. 

Aamu oli hirmuinen. Kaksi lasta raivosi pää punaisena, kuka mitäkin. Otsalohko oli räjähtämispisteessä. Minulla oli etätyöpäivä ja sitä ennen Savun rokotukseen vienti. Auto on jäähyllä. Mies pääsi naapurin kyydillä töihin noin tunnin myöhässä. Toinen naapuri, Savun "kummitäti" tarjosi kyydin eläinlääkäriin. Kolmannen naapurin kyydissä pääsin illalla ruokakauppaan. Ei tarvinnut selässä kantaa viikonlopun ruokia. Ja neljännen, joskus viidennenkin naapurin kyydissähän käyn töissä. Aloin miettiä mihin me ollenkaan omaa autoa tarvitsemme kun peukalokyyti toimii näin hyvin. 

Ilta oli hirmuinen. Komensin isommat lapset pihalle. Kahden minuutin välein kävivät vuoroin etu- ja takaovella vinkumassa ja kantelemassa toisistaan. Ynnä valittamassa että on kylmä. Lämpötila oli nollan tuntumassa. Luulisi paljasjalkaisen suomalaislapsen jo tuohon ikään ymmärtävän laittaa edes sukat pieniin jalkoihin.

Ruoka- ja olemusremontin alku on lupaava. Sallitut ateriat ovat pieniä, mutta koska niiden sisältö ja taajuus on oikea, ei tule nälkä eikä väsy. Eikä mielitekoja. Sokerikäyrä pysyy terveellisissä rajoissa. Lounasaikaan ei ollut ollenkaan nälkä. Söin lounaan vasta klo 13. Päivällisen jälkeen ei syödä mitään, eikä tee mielikään. Asiallinen syöminen on vanha keksintö. Jostain syystä me otimme sen käyttöön vasta nyt.

Tänään alkoi makuuhuoneenvaltaus. Nukkumaan mennessä meitä on sängyssä kaksi. Katsotaan montako on aamulla.

Terve, hyvin kehittynyt ja kahdesti rokotettu