Keskiviikkona vuoden ensimmäinen työpäivä. Oli kivaa, ei yhtään sameaa. Kuljin mennen tullen naapurin kyydillä. Lounasaikaan kävin tapaamassa psykoterapeuttia. Kerroin hänelle uusista tarkennetuista havainnoistani ja epätoivoisista nukkumisyrityksistämme. Yritin jo syksyllä ottaa nukkumisasiat puheeksi mutta terapeutti keskeytti minut sanoen että on perheen oma sisäinen asia missä nukutte. Ajattelin tuolloin tietenkin että pidä tunkkisi enkä yrittänyt sen koommin palata asiaan ennen eilistä. Terapeutti oli iloinen että palasin aiheeseen: hänen oli tarkoitus sanoa että nukkumisjärjestelyt ovat perheen oma asia silloin kun ne sopivat kaikille.
Vauva elää ainutlaatuisessa symbioosissa äitinsä kanssa kunnes sanat tulevat. Ne rikkovat symbioosin ja erottavat lapsen äidistä. Siitä pitäen, koko loppuelämänsä, ihminen kaipaa ja etsii samanlaista symbioosia toisen ihmisen kanssa. Siksi lapsi haluaa päästä äidin ja isän väliin, kaapata jomman kumman vanhemmista vain itselleen. Siksi hän haluaa iltaisin nukkumaanmenon jälkeen juotavaa ja pissalle ja "näkee pahoja unia". Jotta voi tulla vanhempien viereen - yleensä väliin - nukkumaan.
Kun puoliso kävi yötyössä, lasten oli helppo tehdä vallankaappaus. Emme jaksaneet talutella heitä takaisin omiin sänkyihin kovin monta kertaa. Pääasia että saimme edes hetken nukkua, ihan sama missä ja kenen vieressä. Pikkuhiljaa ollaan päädytty tilanteeseen jossa kaikki kolme lasta nukkuvat vanhempien sängyssä ja vanhemmat siellä mihin sattuvat mahtumaan. Meidän on saatava valta (ja makuuhuone ja sänky jossa on aikuisen painolle mitoitetut patjat) takaisin itsellemme, sanoo terapeutti. Se onnistuu vain, jos toimimme yhtenä rintamana. Ja vain, jos päättäväisesti palautamme lapset omiin sänkyihinsä. Voimme tehdä vaikka siskonpetin lastenhuoneen lattialle, nukkukoot kolmisin siellä. Jos emme onnistu tässä kaksin, pidämme paritapaamisen jossa puhumme aiheesta terapeutin kanssa. Sovin puolison kanssa että perjantai-iltana käydään taistoon.
Vanhempi haluaa lapsen parasta, tarpeeksi unta, tarpeeksi ulkoilmaa ja liikuntaa ja hermostuu kun lapsi vitkuttelee eikä ota kuuleviin korviinsa päivävaatteiden tai yöpuvun pukemista tai ulos lähtemistä. Kun lapsi viivyttelee, hän ei ole vain tottelematon. Hän haluaa olla vanhempansa kanssa. Ulkoilemaan tai nukkumaan komentaminen kuulostaa hänen korviinsa siltä että vanhempi haluaa hänestä eroon. Haluaa lapsen pois silmistään. Lapselle tulee ajatus "te ette välitä musta".
Tuntuu kuin olisin oivaltanut jotain tuolla tapaamisella. Saa nähdä osaanko vääntää sen käytäntöön.
Töistä lähtiessä tsekkasin Wilman. Mitä? Lapsi ei ole ollut koulussa? Opettaja on vain merkinnyt poissaolon Wilmaan eikä ole soittanut äidille tai isälle? Missä lapseni on? Onko jäänyt koko päiväksi vessaan lukkojen taakse? Kaatunut ja lyönyt päänsä ja makaa tajuttomana ja verissään kotona tai hangessa? Onko joku hullu poiminut hänet kyytiinsä koulumatkalta? Siitä on yhdeksän tuntia kun lähdimme kotoa ja jätimme hänet nukkumaan. Yritin soittaa kotiin - numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. Eihän siihen saada koskaan yhteyttä. Jos opettaja olisi vaikkapa heti aamulla tai edes lounasaikaan soittanut, olisin voinut pyytää naapuria käymään meillä. Eikö hänen mieltään lainkaan kaivertanut ettei lapsesta kuulu mitään?
Koululainen löytyi kotoa elävänä ja terveenä. Hän oli todennut aamulla ettei ehdi ajoissa kouluun eikä ollut sitten uskaltanut mennä ollenkaan. Tuli äkillinen halu päästä kotiäidiksi. Voi kunpa puoliso saisi työpaikan - palkallisen työn. Ottaisin ensi syksystä vuorotteluvapaata, hoitovapaata tai jotain, kun pieninkin piipiäinen lähtee koulutielle. Pieniä nuo ovat vielä kaikki. Pyynnöstäni puoliso laittoi opettajalle asiallisen, diplomaattisen palautteen ja toivomuksen että jos tällaista vielä sattuu, koulusta soitetaan mutta kun näin opettajan vastauksen, pompsahti sanainen arkkuni auki. Ilmaisin aika selkeästi mielipiteeni ja tyrmistykseni. Nyt haluaisin vain saada koko asian otsalohkostani pois. Se painaa. Ottaa päähän.
Puoliso vei auton tänään katsastukseen, missä se hajosi ja on nyt ajokiellossa ja uudessa jarruremontissa, mikä aiheuttaa logistisia haasteita.
Vanha vuosi painuu horisontin taa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti