Koirat eivät piitanneet ilotulituksesta lainkaan, kuten olin arvellutkin. Pidimme verhot kiinni ja olimme tavanomaisen äänekkäitä. Ainoastaan yksittäinen raketti klo 17.30 säikäytti Savun juuri kun se oli asioillaan metsässä. Seuraavan kerran ulkoilemaan lähdettiin vasta lähempänä kahta yöllä. Kaiken kaikkiaan pommitukset olivat kohtuuden rajoissa aikaisempiin vuosiin verrattuna.
Lapset valvoivat järjettömän myöhään ja tietysti myös nukkuivat vastaavasti. Lähdin koirien kanssa metsään. Arvelin että kylä on hiljainen ja päästin molemmat koirat irti. Istuskelin hetken puunrungolla. Venyttelin kipeää selkääni. Kotiin päästyä kipu oli kokonaan kadonnut.
Puoliltapäivin pamahti. Lapset olivat lähdössä ulos. Yksi oli jo ulkona koirien kanssa, toinen laittoi kenkiä jalkaan ulkoeteisessä ja kolmas viivytteli vielä sisäeteisessä. Lapsi nojasi eteisten väliseen oveen, sen ikkunaan. Ikkuna räjähti sirpaleiksi. Paloja lensi parin metrin päähän. Uskomattomalla onnella vältyttiin henkilövahingoilta. Suojelusenkelit olivat paikalla. Sisäeteisessä olleelta olisi voinut mennä näkö ja tulla pahoja vammoja. Hän nyppäisi ihostaan vain pari pientä sirua. Säikähdyksestä selviämiseen meni monta tuntia. Kun puoliso pieni lasia keräykseen vietäväksi, sai hakata vasaralla ihan tosissaan ennen kuin lasi särkyi. Jos sirpaleet tuovat onnea, meillä on sitä nyt ylenmäärin.
Jatkan tästä kun myrsky laantuu ja sähköt vakiintuvat. Katkoja on tullut illan aikana monta kymmentä. Vietin illan joululahjaotsalamppu päässä ja pukin tuomat ladattavat yö/tasku/hätälamput pääsivät myös tositoimiin. Nämä mainiot vempeleet köllivät kiinni pistorasiassa ja syttyvät sähkökatkon sattuessa!
Taskutabletilla on hankala kirjoittaa. Näppäimistö peittää tekstin. Hyvää ötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti