lauantai 31. tammikuuta 2015

Näön vuoksi

Vastoinkäymisiä, surua ja suuttumisen aihetta on ollut tällä viikolla omiksi tarpeiksi. Onneksi myös mukavia hetkiä. Olen onnistunut viettämään tovin jokaisen lapsen kanssa kahdestaan. Silloin he kaikki ovat fiksuja ja herttaisia. Kun paikalla on enemmän kuin yksi lapsi ja minä, rähinä alkaa. Ihan samanlaisia ne ovat, ihmisen ja koiran lapset.


Wilma visersi. Terveydenhoitajan tarkastuksen perusteella näyttää siltä että koululainen on likinäköinen. Varasin saman tien ajan optikolle. Nyt siellä on jo käyty, likinäköisyys todettu ja silmälasit tilattu. Mieleiset kehyksetkin löytyivät viidessä minuutissa 80 prosentin alennuksella. Lapsi uikutti ennen optikolle lähtöä ettei halua laseja. Nyt hän jo odottaa niitä malttamattomana. Näöntarkastuskin oli kuulemma kiva. 

Optikko vahvisti arveluni: likinäköisyys tulee kännyköiden ja tietokoneiden vuoksi nykylapsille aikaisemmin kuin meidän sukupolvellemme. Minä sain lasit vasta 17-vuotiaana. Hän kertoi myös että jotkut ihmiset näkevät värit hieman erilaisina vasemmalla ja oikealla silmällä. Lapseni kuuluu heihin.


Aamulla kuulin suru-uutisen. Pienen ihmisen elämä oli päättynyt juuri kun se oli alkanut. Mietin hänen vanhempiaan, kuuntelin tätä ja itkin vuolaasti. Taisin itkeä omianikin.

Tammikuu loppuu. Olen pudottanut kuukauden aikana kyydistä kahdeksan kiloa. Vielä hetki sitten vyötäröä kiristäneet housut tuntuvat nyt putoavan jalasta. Olo on kevyt ja energinen. Odotan mielenkiinnolla mitä helmikuu tuo tullessaan. Ainakin se tuo valoa!


Hain tuettua lomaa. Kolmesti ennenkin olen hakenut ja kahdesti olemme moiselle päässeet. Yhtenä pääsiäisenä olimme Summassaaressa ja neljä vuotta sitten kesällä Rauhalahdessa. Ne ovat olleet hienoja reissuja. Kävin läpi tarjonnan ja valikoin ne paikat joihin voi ottaa koirat mukaan. Illalla koko perhe kerääntyi tietokoneen ääreen ja lapset saivat valita mieleisimmät kohteet. Peurunka korjasi potin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti