Isommalla vaihteella

Etätyöpäivä. Yleensä se on perjantaisin, mutta huomenna menen pitämään putiikkia pystyssä kun muut ovat maailmalla. Pari aamun tuntia etähääräsin rauhassa työni kanssa. Sitten puhelin alkoi soida ja sähköposti paukkua. Kysymyksiä ja toimeksiantoja tuli ovista ja ikkunoista. Yhden aamupäivän aikana enemmän kuin viimeksi kuluneiden kahden ja puolen kuukauden aikana yhteensä. Muutamassa tapauksessa pystyin jopa olemaan avuksi. 

Puoliso veteli illalla pöydän ja pöydänalusen täyteen piuhoja. Yhteen näyttöön on yhdistetty kaksi tietokonetta, hiirtä ja näppäimistöä. Siinä saa sitten hitaampi ihmetellä kun ei mikään toimi vaikka kuinka (väärää) hiirtä heiluttaa ja näppäimistöä paukuttaa. Työnantajan kannettavaa tarvitsen koska käytän sille asennettua lisensoitua ohjelmaa.

Ruokatunnilla käytin koirat ulkona ja luuttusin pienen pissapistoolin sokeroiman lattian. Sanomalehdet säilyvät itsepintaisesti siisteinä ja kuivina ja lätäköt lirautetaan niiden viereen. Jaksan tämän, koska tiedän että se menee muutamassa viikossa ohi. Sen sijaan kaksivuotiaan kissan laatimaa lammikkoa oman vaatekaappini lattialla on vaikeampi - no, tässä yhteydessä ei mielellään käytä ilmaisua niellä. Jompikumpi kissa lienee unohtunut eilen koko päiväksi makuuhuoneeseen, toisin sanoen piiloutunut sängyn alle. Ellei sitten kyse ole matokuuriprotestista. On kai pakko alistua virittämään kissoille pellettivessa makuuhuoneen reservaattiin. Viime talven jälkeen ollaan pärjätty kokonaan ilman - tietenkin, kun olen ollut enimmäkseen kotona palvelemassa arvon katteja.

On taas se aika vuodesta jolloin alan huokailla tunnelmallisten valosarjojen perään. Kuten olen osannut pelätäkin, kauppojen hyllyillä näkyy enää pelkkiä led-valoja. Niitä kalsean valkeita ja liian kirkkaita, joiden valossa voisi tehdä kirurgisia toimenpiteitä. Kertokaa sitten kun led-tekniikalla onnistutaan tuottamaan lempeän lämmin kynttilänvalon kaltainen valo. Siihen asti yritän pitää hengissä vanhat hehkulamppu- ja minipolttimosarjamme. Onneksi saimme hiljattain kylänmieheltä vanhan hehkulamppusarjan varalampuiksi.

Aivoverenvuodosta toipuva ystäväni, aiempi Not locked-in -blogisti on aloittanut lähes pioneerina Suomessa Vasa Concept -kuntoutuksen ja siitä kertovan blogin. Tätä on todella mielenkiintoista seurata. Vaikka rakastan länsimaista lääketiedettä yli kaiken - onhan se pelastanut henkeni useamman kerran - olen taipuvainen luottamaan myös itämaiseen tuhansia vuosia kypsyneeseen viisauteen ja siihen että nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois. Toivotan Markulle ehtymätöntä motivaatiota ja edistystä.

Tänään olen kiitollinen siitä että kiitollisuusasiat muistuivat pitkästä aikaa mieleen. Ja siitä, että olen saanut työssäpärjäämis- ja uudenoppimiskokemuksia. Olen kiitollinen ihmisistä kokemusten takana. Olen kiitollinen myös siitä että etäpäivän ansioista ehdin käväistä hetken ulkona päivänvalolla. Ehdin toki kaupungissakin, mutta siellä se on ihan eri asia.