tiistai 11. marraskuuta 2014

Positiivisuusharjoitus

Pirullinen yskä vaivasi yöllä. Päivisin sitä ei ole. Aamulla tuntui kuin olisi pallo jalassa. Matka makuuhuoneesta kylppäriin oli tavattoman raskas. Puolimatkassa huomasin että minulla todella on pallo jalassa. Savunharmaa touhukas karvapallo oli kiinnittynyt neulanterävillä maitohampaillaan yöpaitani helmaan. Otus ohjasi minua määrätietoisesti ihan eri suuntaan kuin minne itse pyrin. Toimelias ja sinnikäs paimenkoijanpoikanen. 


Pimeällä sateisella tiellä on raskasta ajaa. Aika-ajoin ei näy edes piennarviiva ja kun tulee auto vastaan, ei näe yhtään mitään. Tähän asti hyvä säkä, kaistallani ei ole ollut mitään eikä ketään. Olen myös hidastanut huomattavasti peuravaara-alueella vastaantulijaa kohdatessa. Vielä huominen pitäisi jaksaa ajaa eestaas yksin, sen jälkeen saan jakaa ajourakan puolison kanssa.

Sateesta, pimeydestä ja väsymyksestä huolimatta lähdin melko hyvällä mielellä töihin: ihan oikeita tolkun työtehtäviä oli odottamassa. Ajattelin että niitä riittää koko päiväksi. Ei se sitten ihan niin mennyt. Kun pääsin sähköpostin ääreen, yhteistyötaholta tuli jo toinen hoputusviesti. Laitoin koko homman pakettiin ennen aamukahvia. Saattaa olla ettei kaikki mennyt täysin putkeen, mutta hei, seiskan taso riittää. Pian nähdään ovatko asiakkaat samaa mieltä.


Maanantain palaverissa esimiehen piti ottaa puheeksi työtilanteeni. Kumpikaan meistä ei muistanut. Tänään iltapäiväkahvilla keskustelu kulki polkua joka muistutti asian mieleeni. Nyt kaikilla on tiedossa ja tuoreessa muistissa että olen käytettävissä. 

Terapeutti neuvoi etsimään pieniä positiivisuuden jyväsiä työelämästä. Onhan niitä. Ihmiset ovat sivistyneitä, pääosin ystävällisiä, jotkut jopa huomaavaisia. Keskustelut ovat toisinaan mielenkiintoisia ja varsin usein tolkuttoman hauskoja. Kukaan ei tiettävästi kiusaa ketään. Tänään minulle mainittiin että on mukava taas tehdä töitä kanssani. Työyhteisö on siis aika jees. Työterveyshuolto on rautaa. Työajat joustavat. Saan pysäköidä maksutta firman tallipaikalla. Firman merenrantahuvila on maksutta perheeni, jopa koirien, käytettävissä.



Pohdiskelin taas kerran, että todellisten työkiireiden lisäksi luon työkiireitä myös itse. Kun saan työtehtävän, ahnehdin sen valmiiksi saman tien vaikka dead line olisi kaukana horisontissa. En lepää ennen kuin maailma on valmis. Sitten onkin taas aikaa peukaloiden pyörittelyyn. Tässä minulla olisi parantamisen varaa. Vai pitäisikö sanoa huonontamisen. Muistan saman toimintatavan koko työuraltani, kaikista tehtävistä. Ja kotoakin. En halua tulla aamulla sotkuiseen keittiöön, mistä seuraa se, että raivaan keittiötä vielä silloin kun pitäisi olla jo nukkumassa.
Kotimatkalla poikkesin ostamaan säkillisen koiranruokaa, säkillisen kissanruokaa ja ämpärillisen talipalloja. Jos olisin jaksanut, olisin hinannut autonperään myös 20 kiloa auringonkukansiemeniä. Zoo. Kaupunkiin päin menevällä kaistalla oli joukko heijastimettomia ihmisiä lakaisemassa lasinsiruja sivummalle. Pientareelle oli pysäköity muutama auto ja yksi peuravainaa. Onhan sinulla autossasi heijastinliivi ja tasku- tai otsalamppu?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti