keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Äiti ja Kent puhuvat maahanmuutosta

Haaveilen että ehtisin viikollakin edes piipahtaa puutarhassa töiden jälkeen. Joinakin päivinä muu harrastus vie ajan, joskus päivällinen venähtää lähes iltapalaksi, minkä jälkeen onkin nukkumaanmenon aika. Maanantaina ehdin kauppareissun, makkarakeiton ja lasten liikekannallepanon jälkeen hetkeksi ulos. Ilma tuntui hyytävältä. Peittelin perennakylvökset ja vastikään istuttamani Polish Spiritin taimen. Aamulla oli hanki maassa ja ihmisellä hyvä mieli.

Yritin vielä kerran muotoilla kriittiselle, yhä kysymyksiä esittävälle ystävälleni oman näkökantani maahanmuutosta. Puolison mielestä tekstini oli liikuttavan hyvä. Laitanpa sen kunniaksi sen tähänkin. Minulla on epämääräinen tunne, että ystävä ja minä puhumme toistemme ohi, aidoista ja seipäistä, mutta ei vaan jaksa.
Sinä katsot maailmaa, suomalaisuutta ja maahanmuuttoa aivan eri lähtökohdista kuin minä, etkä pysty ja/tai halua katsoa minun näkökulmastani. Siksi tämä ajatustenvaihto ei ole hedelmällistä. Se ainoastaan kuluttaa minun juuri ja juuri paranemaan lähtenyttä etuaivolohkoani. Minulla on viisihenkisen perheen ainoana elättäjänä oikeus ja velvollisuus suojella omaa toipumistani ja työkykyäni kaikelta mikä sitä voi uhata. Siksi puolisoni otti facessa puheenvuoron. Minun pyynnöstäni. En vieläkään halua jatkaa tätä keskustelua; toipumiseni otti hyökkäyksesi myötä pitkän askeleen taaksepäin enkä halua uutta. Liian kilttinä ihmisenä yritän silti vielä kerran tuoda omaa näkökulmaani ymmärrettäväksi. Vain tämän yhden viestin verran.
Minusta on rasismia ja kolonialismia haalia Suomeen ne ihmiset, joita kipeästi tarvittaisiin kehittämään omia kotimaitaan. Jotka omassa maassaan saattavat olla hyvin koulutettuja mutta Suomessa päätyvät siivoamaan helsinkiläisten jätöksiä ja ottamaan haistatteluja ja nyrkiniskuja vastaan känniääliöiden bussikuskina. Sodan jaloista tulevat ihmiset ovat eri asia, mutta heidänkin tulisi palata kotimaahansa kun olot ovat normalisoituneet, kuten esimerkiksi Somaliassa nyt on asianlaita. Maailma ei muutu paremmaksi sillä että kansa kaikkialta maailmasta muuttaa ja jää tänne meille.
Et vastannut koskaan kysymykseeni mistä otat rahat tähän kaikkeen. Suomessa on käsittämättömät määrät työttömiä, sekä kantasuomalaisia että muualta tulleita. On äärimmäisen kireällä eläviä lapsiperheitä, työttömiä ja vanhuksia. Myös ja eritoten kantasuomalaisia. Vailla riittävää ruokaa ja terveydenhoitoa. Maamme lapset ja nuoret jonottavat mielenterveyspalveluihin niin kauan että monen kohdalla apu tulee ratkaisevasti liian myöhään. Lastensairaalaa rakennetaan hyväntekeväisyyden varassa. Veroja yhä vain kiristetään, palveluja heikennetään. Miten tilanne paranee sillä että tänne tuodaan lisää väkeä muualta maailmasta?
Minulla on kolme lasta. Olen äiti ja katson maailmaa äidin näkökulmasta yhtä sinnikkäästi kuin sinä omastasi. Lapset jatkavat sukupolvien ketjua, kulttuuriperintöä joka minun mielestäni ei ole yhtään vähäarvoisempi kuin minkään muun kansan kulttuuriperintö. Minulla täytyy olla oikeus toivoa lapsilleni ja heidän lapsilleen hyvää elämää. Turvallisuutta. Mielekästä työtä. Veroja, jotka he jaksavat maksaa. Riittävää terveydenhuoltoa. Äidit kaikkialla maailmassa toivovat lapsilleen varmasti samaa.
Pienellä palkallani elää viisi ihmistä, muutama eläin ja ennen kaikkea pankki ja apteekki. Jokainen uusi maahanmuuttaja korottaa minun verojani. Kuinka pitkälle minun pitää venyä? Ja meidän perhe sentään pärjää vielä todella hyvin verrattuna moniin moniin muihin tämän maan kansalaisiin. Ulkomaanmatkoista, kotimaanlomista, elokuvissa, kylpylöissä, huvipuistoissa ja konserteissa käymisistä tai lasten musiikki- tai tanssiharrastuksista tosin on turha haaveillakaan. Rahaa ei kerta kaikkiaan ole. Ei ole, vaikka kykenin palaamaan työelämään. Vaikka otimme vuoden lyhennysvapaan asuntolainasta. Silti minäkin autan muuta maailmaa. Maksan näet myös kirkollisveroa. Minulla on kummityttö Afrikassa. En usko että hän tulisi onnellisemmaksi jos kiskoisin hänet tänne pimeään kylmään räntäsateeseen. Maksan hänen koulutustaan siellä, hänen kotikylässään, hänen omiensa luona. Osallistun Yhteisvastuu- ynnä muihin keräyksiin. Annan rahaa kirkossa kolehtiin. Lähetän pieniksi jääneet jo meille tullessaan kierrätetyt vaatteet edelleen virolaisille tarvitsijoille.
Olen syntynyt tasa-arvoiseksi ja haluan että maamme naiset jatkossakin pysyvät sellaisina. Islamilaisessa kulttuurissa naiseen suhtaudutaan toisin. Varsinkin ei-islamilaiseen. Olipa islamilaisesta maasta tuleva ihminen uskova tai maallistunut, hän on joka tapauksessa kasvanut oman kulttuurinsa vaikutuspiirissä aivan kuten minäkin omani. Ei-islamilaiset eivät ole siellä arvossaan. Mutta omiakin naisia ja tyttöjä silvotaan ja ommellaan umpeen. En pysty estämään sitä, mutta haluan vaikuttaa edes siihen, ettei sitä tulevaisuudessa tehdä minun ja lasteni tuella, meidän maksamillamme verovaroilla.

Minulla ei ole muuta keinoa rauhan, naisrauhan ja tasa-arvon turvaamisen yrittämiseksi Suomessa kuin koettaa herätellä kantasuomalaisia, jotta islamilaisen kulttuurin edustajat eivät pääse enemmistöksi tässä maassa. Kantasuomalaiset haluavat vähän tai ei lainkaan lapsia. Edellä mainitut maahanmuuttajat paljon. Jos heitä lisäksi virtaa rajoituksetta rajojen yli, viimeistään parin sukupolven päästä he ovat enemmistö. Kuinka on käynyt kaikille - kaikille! - niille alkuperäiskansoille, joiden maihin on tullut riittävästi maahanmuuttajia "rikastamaan" kulttuuria? Kuinka on käynyt Ruotsille? Onko se rasismia että minä haluan elää rauhassa ja turvassa, uskoa Jumalaan ja kasvattaa lapseni oman kulttuurini edustajiksi? Olemmeko kulttuurini, minä ja lapseni vähäarvoisempia, jollain tavoin huonompia kuin muut maailman kulttuurit ja ihmiset? Vai sittenkin säästämisen arvoisia? Kummalta pohjalta on tullut enemmän sivistystä, edistystä, tiedettä ja maailmaa pelastavia keksintöjä, länsimaiselta vai islamilaiselta?
Voit vapaasti jatkaa keskustelua puolisoni kanssa, minä en jatka tästä. Minulla ei ole siihen varaa. Mieheni on laajasti sivistynyt, seuraa maailmanpolitiikkaa ja tuntee historian. Hänellä on hallussaan tavattoman paljon laajempi yleistieto kuin minulla. Hänen muistinsa ja otsalohkonsa toimivat. Hän on yhdeksästä ammattitutkinnosta huolimatta yhä vailla ansiotyötä, joten hänellä on aikaa. Palloile tervejalkaisen kanssa äläkä lauo jalkapuolelle.
Ruotsidemokraatti Kent Ekerothilla on sana ja faktat hallussa, annan hänen kertoa Ruotsin tilanteesta. Jos vielä jotenkin voimme välttyä Ruotsin kohtalolta, eikö kannattaisi yrittää? Ainakin kansalaisaloite ulkomaalaisten rikollisten palauttamisesta kotiin keräsi tarpeeksi allekirjoittajia ja menee uudelle eduskunnalle. Jotain sekin.

Pimpinellaruusu Tove Jansson kohtasi koiran.

3 kommenttia: