Sateinen sunnuntai vietettiin sisällä aamusta iltaan. Purettiin parvisänky ja siirrettiin sen paikalle perimmäiseen kamariin talon suurin ja painavin tähän asti vajaakäytöllä ollut vaatekaappi. Entisestä anopin huoneesta tuli lapsille kiva, tilava soppi. Ensimmäistä kertaa mummola näyttää asuintilalta eikä huonekaluvarastolta. Varaston virkaa hoitaa nyt peräkamari. Siellä kaikki lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat pääsivät ensimmäisen kerran samaan kaappiin. Laitoin siman tekeytymään ja suunnittelin naapureiden kanssa yhteistä vappubrunssia. Viime vuonna en jaksanut mennä, nyt tuntuu että jaksan ainakin käväistä.
Toukokuun palkkaa odotellessa on ehtinyt kertyä pitkä ostoslista rautakauppaan. Tulisipa joskus vielä sellainenkin palkka josta ei jokaista senttiä olisi korvamerkitty jo valmiiksi. Kaikki rakennelmat tontillamme asuintaloa lukuun ottamatta on perustettu ruuvipaaluille. Nyt pitäisi hankkia lisää paaluja puutarhaportteja ja kasvihuonetta varten. Ruuvipaalujen ylivertaisuus savimaalla perustuu siihen, että ne ulottuvat roudan alapuolelle. Niinpä kaikki niiden varaan rakennettu ei mene heti vinksinvonksin ja heikunkeikun seuraavana keväänä. Paalujen lisäksi tarvitaan puuöljyä, tervaa, maalia, laattoja, vallikiviä, puutavaraa enkä onneksi muista mitä kaikkea muuta. Toukokuun palkasta pitää maksaa tuetun loman omavastuuosuus 200 euroa sekä luultavasti myös joskus kevättalvella tekemäni perennatilaus.
Vapauden tunne Facebookin siivoamisen jälkeen on valloittava. Kukaan ei enää toitota ihmelapsensa harrastuksia ja arvosanoja. Kukaan ei käytä päivittäin aikaani sen kertomiseen miten kiire hänellä tänäänkin on. Hömppälinkit ja kaiken maailman huuhaatestit ovat kadonneet maailmastani ja ennen kaikkea kukaan ei tule soittamaan suuta seinälleni. Tärkeät vertais- ja harrasteryhmäni sekä kätevä viestienvaihtomahdollisuus ovat jäljellä. Miksi ihmeessä en tehnyt tätä jo kauan sitten?
Monen päivän arpomisen jälkeen soitin ystävän kannustamana työterveyshoitajalle ja sain ajan kilpirauhaskokeisiin ensi viikolle. Normaali tuloshan niistä tulee ja työterveys luottaa siihen kuin kallioon, mutta tästä nyt aloitetaan. Ehkä pääsen jotain kautta eteenpäin vajaatoimintaepäilyineni. Jos ei muuten niin yksityisesti. Toivottavasti kuitenkin Suomessa. Ystävän ohella minua kannustaa terapeutin kertomus potilaasta jolla myös on normaalit kilpirauhasarvot ja jonka "masennus" kaikkosi kilpirauhaslääkityksen myötä.
Koirakoulun oppitunti sujui hienosti vaikka läksyt olikin tekemättä. Makkaralla on ihmeellinen voima. Päivän tärkein oppi: Koiraa kutsuessa ei saisi kumartua "kutsuvasti" eteenpäin kädet levällään, kuten ihminen vaistomaisesti tekee. Koirasta se on uhkaava ele. Kannattaa mieluummin hipsiä rinta rottingilla ja selkä edellä ikään kuin pakoon. Jos koira ei silti tule, kannattaa pitää jotain omituista mölinää, jolloin hurtan on pakko tulla tsekkaamaan onko omistajalla kaikki muumit laaksossa.
Valkotäpläimikkä, Pulmonaria saccharata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti