torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappuaattona

Kilpirauhaskoe 6. toukokuuta. Lääkäriaika 18. toukokuuta! Yleensä labraan ja työterveyslääkärin vastaanotollekin pääsee samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Lomat haittaavat. Myös omani. Työterveyshoitaja oli huolissaan pärjäämisestäni.

Mitkä sitten ovat ne konkreettiset muutokset olotilassa, jotka ovat ajaneet minua kääntymään taas terveydenhuollon puoleen? Tutut alkuaikojen fiilikset. En saa itseäni tekemään töitä. Otan työn esiin, tuijotan sitä olmina ja laitan pois. Mitä välii? Kiviäkin kiinnostaa. Pienet vastoinkäymiset ovat alkaneet taas tuntua ylivoimaisilta. Kun verkkotulostin ei tulosta tai tulostaa kaksikymmentä aanelosta pieniä neliöitä, tekee mieli itkeä ja heittäytyä mahalleen lattialle. Perheen tiukka talous on ollut yhtä tiukka koko tämän ajan, mutta siitä johtuva ahdistus ei. Ehkä puolison lisäverot olivat sen osalta viimeinen niitti. Kotona tuntuu taas siltä kuin yksin minä pitäisin huolta paitsi omista ja eläinten, myös neljän varsin huolettoman ihmisen asioista. Olen alkanut taas rähjätäkin.

Työhuoneeni ikkunaan asennettiin sälekaihtimet. Nyt saisi aurinko taas vaikka paistaakin. Siirsin tietokoneen oheislaitteineen asentajan tieltä pois. Pöydän alla kontaten ja ankarasti pähkäillen sain laitettua piuhat myös oikein takaisin. Wau!

Kuukauden tauon jälkeen sain raahattua luuni tanssitunnille. Miten iloinen olenkaan siitä! Keskivartalopainotteisen tunnin veti yllättäen ohjaajien kouluttaja, tuo ihastuttava luonnonlapsi joka kevättalvella yhden ainoan ryhmätunnin aikana sai minut tajuamaan sen, mitä kilpatanssivalmentajien yksityisopetuksessa en omaksunut kymmenessä vuodessa. Kerroin tunnin lopuksi siitä hänelle. Tunti sujui muuten hienosti - moponi karkasi kuten aina - mutta loppuvenyttelyissä selkä tyssähti niin että ehdin pelästyä hajosiko jotain. Selviydyin pienellä ähkimisellä. Nukkumaan mennessä olin varma että aamulla selkä on kaputt. Vaan eipä ollut, kevyesti maitohapoilla vain.

Vappuaaton Hesarissa Melkein äiti -kirjan kirjoittaja Leena Paasio kertoo:
Nyt tiedän, että kiukuttelevalle lapselle kannattaa ensimmäiseksi antaa käteen banaani. Vasta kun välipala on syöty, voi miettiä, onko ehkä muitakin ongelmia.
Niinpä niin. Neuvolassa ei tullut koskaan puhetta tästä. Anopilta opin, että ensimmäiseksi kannattaa antaa känkkäränkälle juotavaa ja sen jälkeen syötävää. Jos kiukku jatkuu tämänkin jälkeen, se on todennäköisesti ainakin huomattavasti laimeampaa. Tämä neuvo pitäisi painattaa äitiyspakkauslaatikon kanteen. Niin isolla kuin siihen mahtuu.

Hyvää vappua, juuri sellaista kuin toivot, oman maun mukaan!

Jouluruusu Double Ellen White kukkii parhaillaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti