Perheenlisäystä

On aika ihanaa kun voi aloittaa jokaisen päivänsä menemällä metsään. Ja vielä viime töikseen ennen iltatoimia voi jo tähän aikaan vuodesta käydä metsässä ilman otsalamppua. Perjantain auringonlasku oli upea. Lauantaina veimme koko katraan rannalle auringonlaskua katsomaan. Hiukan myöhässä, taivaanrannan värit olivat ehtineet haaleta. Mutta mustarastaan huilu soi! Toivon että sen ääni tarttuu lastemme sieluun. Yhdessä metsän rauhan ja raikkauden kanssa.

Mikä ihana lauantai. Koko päivä pihalla. Aamulenkin jälkeen saven kaivuuta ja kärräystä, kivien pyörittelyä, mullan levitystä, perennanvarsien siivoamista ja rikkaruohojen kitkentää. Kivet olivat aamupäivällä kevyitä mutta keräsivät kummasti painoa päivän mittaan. Aurinko paistoi ja kylän lapset kirmailivat paitasillaan. Kannoin ahkeraliisan taimet ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Multakasasta kauhoin kolme isoa ruukkua täyteen ja upotin niihin Arabian Night -daaliat.

Kävin kuopuksen kanssa katsomassa naapurin perheenlisäystä: kolme vastasyntynyttä karitsaa hoiperteli honkkeleilla kintuillaan. Perheen mustia lampaita kaikki. Saimme pitää niitä sylissäkin. Pienokainen kulkee nykyään isojen emolampaiden seassa kuin kotonaan vaikka viime kesänä vielä pelkäsi niitä. Nyt ne olivatkin tositosi isoja: lisää karitsoja on luvassa millä hetkellä hyvänsä. Piki haisteli takkiani tarkasti kun palasin lampolasta.

Keijunmekot ovat latvomatta, petuniat koulimatta ja talo siivoamatta. Kylvöjäkin pitäisi tehdä. Näin kauniina päivänä ei voi jäädä sisäpuuhiin. Häthätää kävimme hotkaisemassa lounaan ja välipalan. Ulkopuuhia on pitkässä jonossa: tuohon monttu, tuohon muuri, tuohon portti, juurimatto, laatoitus, asennushiekka, lavakaulus. Kasvihuone odottaa pystytystä, roskakatos maalausta, terassi öljyä ja marjapensaat tukia. Huolet ja murheet eivät mahdu mihinkään väliin niin kauan kuin kasvukautta riittää ja kroppa kestää.

Hepatica nobilis