torstai 9. huhtikuuta 2015

Betonia olan takaa

Yksinhuoltajapääsiäisestä selviydyttiin ilman suurempia vammoja. (Milloin elämä muuttuu selviytymisestä elämiseksi?) Sain lapset pihalle, metsäänkin. Puutarhassa oli pääsiäismunia etsittävänä. Tarjoilin lempiruokia ja herkkujälkkäreitä niin ei tarvinnut taistella syömisestä. Aamu- ja iltapesuista sekä pelivuoroista toki taisteltiin - varsinkin kun yksi lapsista, rikoksenuusija, on laitekiellossa. Laitoin isoimman lukemaan kirjaa pienemmille. Hän vaihtoi kirjan henkilöt toistensa paikoille ja tarinasta tuli hulvaton. Ensimmäisen yh-yön kaikki lapset nukkuivat omassa sängyssä mutta seuraavana iltana pienin tuli viekkuun. Aamuyöhön mennessä kaikki olivat tulleet viekkuun. Siirsin viekun lastenhuoneeseen. Kolmanneksi yöksi sain naapurista bonuslapsen. Iltatoimetkin sujuivat heti paremmin.

Opettajat haluavat puhdistautua ennen lomia. He kaatavat täyteen kertyneet likasangot huoltajien niskaan. Sellainen olo tulee kun lukee wilmasta "hyvän pääsiäisen/joulun/kesän" toivotukset, jotka on höystetty kaikella sillä mitä lapsi tekee koulussa väärin. Hautokaa nyt näitä asioita jälkikasvunne kanssa koko loma. En jaksanut hautoa. Yhä vuosienkin jälkeen tuntuu että opettajat puhuvat enimmäkseen eri lapsista kuin niistä jotka asuvat meillä.

Sunnuntaipäivän kaivoin savea. Puoliso tuli illalla tyytyväisenä synttärijuhlistaan, katsoi työmaatani ja kysyi mihin me mitään kaivuria tarvitaan. Juhlissa nuoret ystävät olivat pitäneet kauniita puheita, kertoneet miten puolisoni neuvot ja esimerkki ovat auttaneet elämässä eteenpäin.

Maanantaina ajelimme neljä kertaa kaupunkiin ja takaisin. Toimme kotiin vajaat 3000 kiloa käytettyjä betonilaattoja. Lähtöpäässä oli iso joukko lastausapua. Muodostimme ketjun laattapinolta peräkärrylle kuin entisajan tulipalon sammutuksessa. Kotona kuormat piti purkaa kahteen pekkaan. Seuraavana päivänä olin jäykkä ja maitohapoilla mutta kivuton ja tyytyväinen. Työmailla on tapana edetä aivan kuin itsekseen kun materiaalit on haalittu pihaan. Laatat ovat uudenveroisia ja maksoivat parisataa euroa vähemmän kuin kaupasta uutena ostettaessa.

Tottelevaisuuskurssi alkoi. Jätin koiran kotiin ja otin miehen mukaan. Teoriatunnilla huomasimme että olemme toimineet aivan oikein koirien kanssa pelkän mutu- ja kirjatiedon varassa. Ensi viikolla alkavat kenttäharjoitukset. Esittelykierroksella selvisi, että rotuja on mukana chihuahuasta maremmano-abruzzeseen. Sangen kaikenkarvainen joukko.

Perheellemme myönnettiin tuettu loma, viikko täysihoidolla kylpylässä. Aikuisten omavastuu 100 euroa per nenä, lapset maksutta. Koiralisä 25 euroa per lomajakso. Matkat maksetaan itse. Saattaa olla että saamme koirille hoitajan kotinurkilta jolloin ne säästyisivät ei-ehkä-niin-mieleiseltä automatkalta.

Ansiotyössä on yhä vain vaikea saada mitään aikaan. Osin ei ole motivaatiota ja niiden tehtävien osalta joihin motivaatiota olisi, työkalut puuttuvat. Odotellaan ilmestyisikö jompaa kumpaa. Sen sijaan puutarhaharrastuksessa kierrokset yhä kasvavat. Teen strategioita monella rintamalla yhtaikaa. Oman pihan monien rakennustöiden ja materiaalitilausten lisäksi suunnittelen jo kesän taimenvaihtoja. Lähetän ja saan siemen-, taimi- ja pistokaspostia. Kylvän ja koulin. Kastelen ja lannoitan. Taistelen jauhiaisten kanssa. Tänään piti heittää pois yksi rypälerasiallinen taimia, joiden päälle kissa oli pissannut.

Olen ajatellut rakentaa risuista ja pitkistä perennanvarsista ekologisen aidan hakettamisen ja kompostoinnin sijaan. Se voi olla hauskan näköinen puutarhan perällä. Ainakin se on hyvä suojapaikka puutarhan hyödyllisille ötököille. Varsinkin ruusujen ja vadelmien hakettaminen on ikävää puuhaa. Ja auringonkukanvarsien.

Työmatkalla pohdin naapurin kanssa sitä miten välttämätöntä on pitää vakituisesta työpaikastaan kiinni näinä aikoina. Varsinkin kun puolison tulot ovat epäsäännölliset tai epävarmat. Ja toisaalta sittenkin: tämä on minun ainoa elämäni. Ja taas toisaalta, vai kolmannelta: säännöllisesti tilille kilahtava palkkanen mahdollistaa monien tämän ainoan elämäni haaveiden toteutumisen. 

Ihmettelen muuten kovasti, mihin kaivoon uppoaa se "ylimääräinen" viisisataa euroa kuussa jolla olin ajatellut meidän hankkivan sitä, tätä ja tuota. Tai edes selviävän perheen kuluista ilman jatkuvaa euronvenytystä.


Pääsiäisen jumppavälineet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti