Seitsemän sutta laudalla

Jouluaaton aattona kävin psykiatrilla soiteltuani edellispäivänä ympäriinsä saadakseni selville moneltako minulla olikaan aika vastaanotolle. Kunnan vaihteen mukaan koko avohoidon klinikka on jo joululomalla. Psykiatrinen sairaanhoitaja ei vastannut mutta soitti tuota pikaa takaisin. Hänen mukaansa vaihde puhuu puppua. Psykiatrin mukaan vaihde puhuu samaa puppua joka ikinen joulu, koska klinikan johtaja jostain syystä ilmoittaa kyseiset puput sinne. Terkkuja vaan johtajalle. Jollain teidän asiakkaistanne saattaa joskus olla ihan oikea hätä.

Psykiatri kuunteli potilaasta vyöryvää puhetta ja lohdutteli että kyllä se muistikin vielä palaa. Viimeisenä, kuten minulle on alusta asti kerrottu. Hän kysyi mitä mieltä olen lääkityksestäni. Koska uskon että se auttaa, hän kirjoitti uudet reseptit kummastakin lääkkeestä. Seuraava tapaaminen puolen vuoden päästä. Siitä voi kai päätellä etteivät asiani vallan huonosti ole. Muistatko vanhan vitsin kellosepästä, joka mainosti että on niin hyvä kello ettei tarvitse vetää kuin jouluna ja juhannuksena? Enhän minä sellaista osta, on parempaakin tekemistä juhlapyhinä. 

Corylus avellana 'Contorta'

Aatonaattona käytiin myös isossa kaupassa hoitamassa loput joulun ruokaostokset. Tässä maassa kun kaikkea on aina saatavilla, oli hassua nähdä maitohylly tyhjillään. Täysmaidon ja piimän suosio oli yllättänyt kauppiaan. Lapset, jotka harvoin ovat kaikki mukana, käyttäytyivät yllättävän hyvin. Kukaan ei juossut (paljon), raivonnut eikä kadonnut. Paluumatkalla poikettiin sen kunniaksi pizzeriassa. Posti toi viimeisen joululahjan, jonka olin jo unohtanut tilanneeni. Se saavutti aattoiltana suuren ja äänekkään suosion.

Jouluaattona satoi kolmen talven lumet. Kahlasin umpihangessa juottamaan naapurin lampaat. Koirat odottivat yllättävän nätisti pihakoivuun kytkettyinä. Tuleehan siinä jouluinen olo kun yltiölumisessa aamunsinisessä maisemassa lampaiden luo käy karsinaan. Paluumatkalla perhe tuli vastaan. Puoliso vei lapset ja koirat pulkkamäkeen. Raivasin sillä välin lumet pihasta. Siinä kolaillessani pikkukoija tuli yhtäkkiä päättäväisesti ravaten metsästä yksin kotiin. Aika pitkän matkan. Onneksi yhtään autoa tai lumiaura ei tullut samaan aikaan. En huolehdi, en huolehdi, lääkäri on kieltänyt. Palautin Savun metsänväelle. En muista mitä perhe sanoi, muistan vain ettei kukaan ollut huomannut pennun katoamisesta huolestua. Molemmat koirat olivat monta tuntia kanttuvei umpihankijuoksun jälkeen.

Felis domesticus 'Ööga'

Aatto vierähti iltaan hämmästyttävällä vauhdilla. Kello oli jo neljä kun koristelimme kuusen. Se kiinnitettiin siimalla kattoon. Tyvi on kahden litran lasipurkissa pöydällä. Saa pyöriä siinä vapaasti sen mitä kynttiläsarja antaa myöten. Syötiin maittava laiskan emännän jouluateria: aikuisille kinkkua, kalaa, salaatteja, juustoja ja kvassia. Lapsille nakkeja, mummonlihapullia, pottumuusia, kurkkua ja aroniamehua. Vain yksi lapsista suostui syömään kalaa. Vain yksi mehulasillinen kaatui.

Olin kuopuksen kanssa vielä saunassa kun pukki, joka takavuosina on saapunut aina vähän ja joskus aika paljonkin myöhässä, ilmaantui tupaan lähes puoli tuntia etuajassa. Sinnikkään utelias pikkukoija piti hätistellä moneen kertaan pukin vyöntupsujen kimpusta. Lapset saivat mieleiset lahjat. Kaksi pienintä kokovartalohihkuivat spontaanisti. Aina kriittinen esikoinenkin huokaisi että paras joulu ikinä. Niin minustakin. Kukaan ei parkunut, riidellyt eikä kilahtanut. Kuusi on pystyssä vieläkin vaikka muistuttaakin hieman jousipyssyä. 

Joulupäivänä koitti odotettu loma: perhe pakkasi kuivatut lasitölkeissä sievistelevät suppilovahverot ja sellofaaniin käärityt saaristolaisleivät mukaansa ja lähti tätilään yökylään sisarus- ja serkkuparvea tapaamaan. Minä jäin kissa-, koira- ja lammasvahdiksi. Pötköttelin sohvalla miettimässä mitä tekisin ihanalla vapaudellani. Nukahdin ja nukuin makeasti pari tuntia. Kävin vessassa ilman että oven taakse ilmestyi hätäinen jono tai lapsi jolla on juuri nyt tärkeää asiaa juuri minulle. Naapurit hakivat koirat lenkille. Ajattelin että bloggaan, kirjoitan jotain tietokonepelisäännöistä, mutta eipäs sentään, käytän tilaisuuden hyväkseni ja pidän täydellisen loman siitä aiheesta.

Paikallisen metsämiehen riistakamera on hiljattain ikuistanut seitsemän suden lauman. Niillä on täällä sen verran messevät eväät että kohta niitä on 70.

Odocoileus virginianus 'Eväs'