Aurinko paistoi! Päästin koirat terassin kautta takapihalle nauttimaan upeasta talvipäivästä, mutta pahaksi onneksi kylän uusi collie sattui juuri silloin lenkkeilemään ohi. Piki aloitti rodulle tyypillisen kammottavan ulinahaukun eikä osannut lopettaa ennen kuin kävin takapihalla kiinnittämässä sen huomion toisaalle. Metsässäkin käytiin pariin otteeseen nauttimassa puhtaasta, pehmeästä pakkaslumesta.
Viimeistelin tästä vuodesta kertovan perhealbumin netissä. Tilasin sen ja poltin päreeni: luvattu 70 prosentin alennus annetaan vain tuotteen perushinnasta, ei kokonaishinnasta. Perushintaan kuuluu vähäinen määrä sivuja. Kaupallinen ala - ainaista kieroilua, pienellä präntättyä. Minä olin tietenkin väsännyt kuvakirjaani moninkertaisesti sivuja, täydellä hinnalla. No, reilut parikymppiä alennusta sentään sain.
Illalla perhe palasi kotiin muassaan monta kassillista isän maan terveisiä. Anoppi lähetti minulle huopaiset aamutossut. Iltamyöhällä pienin halusi lähteä mukaan lampaita juottamaan ja uskalsi tällätuli epäröimättä mukaan aitaukseen asti. Laskimme lampaat. Minä sain viisi mutta pienokaisen mukaan niitä oli seitsemän. Lampaista on yllättävän vaikea saada otettua tolkun kuvia.
Operoin lasten nukkumaanmenoajan jälkeen neljällä sivustolla yhtaikaa jotta olisi helpompi sietää odottelua. Netti toimi kuin täi tervassa ja välillä ei lainkaan. Miten kärsimättömäksi, riippuvaiseksi ja muka kiireiseksi ihminen onkaan tullut. Voisihan sitä ottaa kirjan tai lehden ja kömpiä peiton alle lukemaan. Olisi pyörivien rinkuloiden tuijottelua tolkullisempaa hommaa.
Etupihalla tekeytyy jo toinen jäälyhty. Jatku jatku pakkanen, pysy pysy pehmoinen lämpöinen lumipeite puutarhan yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti