Sytyttelin pihalle kymmenkunta kynttilää ja portille roihut. Myös jouluvalot sytytettiin ensi kertaa. Vieraita tuli ja meni sopivaan tahtiin, kaikkien kanssa ennätti kunnolla kohdata, minäkin, joka häärin keittiössä. Kolmisenkymmentä heitä oli kaikkiaan. Tutulta superäidiltä tilaamani kinkku-, lohi- ja täytekakut osoittautuivat herkullisiksi sekä kielelle että silmälle. Omatekoinen gluteeniton tytinäkakkuni onnistui poikkeuksellisen hyvin, mutta vuoka tukittiinkin tällä kertaa tieteellisen tarkasti. Tein pintasilauksen puolukkamehusta ja puolukoista.
Tiistaisen etäpäivän suunnitelmat muuttuivat äkisti kun koulusta soitettiin: tokaluokkalaisella julma korvakipu. Onneksi olin kotona, pääsin muutamassa minuutissa koululle. Lääkäriaikaa en saanut mutta kivunhoito-ohjeet sentään. Lääkekaapista löytyi parasetamolin ja ibuprofeenin kaveriksi myös pahan päivän varalle ostettu puudutustippapullo. Kohta potilas jo tyyntyi sohvalle nukkumaan. Yöunille mennessä tarvittiin uusi lääkeannos.
Saman tien myös keskiviikon suunnitelmat menivät uusiksi. Puoliso ei voi olla poissa koulusta, niinpä minä jään potilaan kanssa kotiin. En pääse töihin enkä psykoterapeutille. Illalla luultavasti kuitenkin pääsen päivälliselle ja teatteriin työporukan pikkujoulua viettämään jos vain jaksan. Ja hotelliin yöksi.
Väsyttää nimittäin ihan käsittämättömän paljon. Olen nukkunut riittävästi ja ulkoillutkin joka päivä, tietenkin. Viikonloppuna ja maanantaina ei väsyttänyt ollenkaan vaan virtaa riitti vähintään normaalisti. Maanantai-iltanakin heti töiden jälkeen riensin reippaana pilkkopimeään tikkametsään lenkille koirien kanssa. Tänään olen ollut ihan letku ja muissa maailmoissa. Toivottavasti ei ole mikään pöpö iskemässä. Ainakaan masennuspöpö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti