sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Hengissä Helsingistä

Pakkasin pienen afrikkalaisen kyläni autoon ja vein heidät viikonloppumatkalle Helsinkiin. 

Saavuimme rautatieasemalle noin minuutin ennen junan lähtöaikaa. Meillä oli ennakkoliput, joita ei voi vaihtaa. Ei yhtäkään vapaata parkkiruutua. Jätimme auton hieman kyseenalaiseen paikkaan ja juoksimme laiturille. En olisi ikinä uskonut että ehdimme, mutta niin siinä vain kävi. En olisi myöskään uskonut, ettemme saa parkkisakkoa. Juuri tällaista elämäni on tässä perheessä kaiken aikaa. 

Sain erään hotelliketjun tutustumistarjouskupongin ja siitä se ajatus sitten lähti. Yritin saada meille huoneen jostain läheltä. Onnistui vain Helsingistä. Toisaalta hyvä niin: kaksi lapsista pääsi ensimmäistä kertaa junan kyytiin, ja vieläpä leikkivaunuun. Valitsin hieman nuhjuiseksi tietämäni keskustahotellin, koska ainoastaan siellä on uima-allas. Lasten mielestä hotelli oli loistelias, eikä aamiaisessakaan ollut valittamista. 12 euroa henkilöltä oli minusta aika kohtuullinen hotelliyön hinta verrattuna vaikkapa Sea Lifen tai VR:n lippuihin. Joo, tässä olisi taas ollut säästämisen paikka, mutta reissu tuli sovittua ja kerrottua lapsille ennen tietoa pitkästä sairauslomasta. Olin pyytänyt lapsille vapaapäivän koulusta ja he todella odottivat matkaa.

Ajelimme metrolla ja raitiovaunulla, tutustuimme merimaailmaan ja luonnontieteelliseen museoon. Yllättäen kukaan ei jäänyt minkäänlaisen kulkuneuvon alle eikä väärällä pysäkillä yksin pois kyydistä. Lapset viettivät isänsä kanssa hotellin uima-altaalla yli kaksi tuntia ja näkivät ilotulituksen. Eivätkä hukkuneet, vaikka hälytysajoneuvojen äänen kuullessani olin siitä aivan varma. 

Reissu ei varsinaisesti ollut minulle mikään rentoutumismatka. Pysyin ulkoisesti rauhallisena koko ajan, mutta kotiin päästyämme kävin ylikierroksilla, uni ei tullut pitkään aikaan ja päätä särki vielä aamullakin. Nukuin lähes koko sunnuntaipäivän, jaksoin nousta aterioille ja illalla saunaan. Olin niin loputtoman väsynyt, että alkoi pelottaa. Voiko tämä mitenkään olla pelkästään henkistä? Entä jos minulla on stressin, masennuksen ja työuupumuksen alla piilossa jokin muu vakava sairaus? No, ainakin ennen pitkää järjestän itselleni sellaisen kaikella tällä murehtimisella.

Huomenna kilpirauhaskokeeseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti