tiistai 12. marraskuuta 2013

Muisti palautuu viimeisenä

Psykologin vastaanoton pitäisi ilmeisesti kestää 75 minuuttia. Yleensä on mennyt yli. Puheenaiheet karkailevat ja rönsyilevät. Tänään vaahtosin hänelle siitä miten ihmisten pihoissa on liikaa nurmikkoa, jopa pelkkää nurmikkoa, voi hyvää päivää. 

Psykologi oli tyytyväinen edistymiseeni, siihen että olen selvästi pystynyt rauhoittumaan ja saan jo paremmin tehtyä harjoituksiakin. Pitäisi pyrkiä yhä enemmän tuntemaan analyyttisen ajattelun vastapainoksi. Mitä kuulen, mitä näen, miltä tuntuu, missä tuntuu. Lämpimästi ja hyväksyvästi. Eikä mitään syitä eikä selityksiä. Tuntemuksiin keskittymistä voi harjoitella vaikka iltakävelyllä. Kun kerroin, että olen aloittanut blogin, hän kehotti kirjoittamaan myös tuntemuksia muistiin. Ei välttämättä blogiin, jos se tuntuu liian henkilökohtaiselta. Haha, siinäpä vetävä blogin aihe: "Tunnen kivistystä vasemman jalkani isovarpaassa."

Minulle tuli uutena tietona, että masentuneet ja työuupumukseen sairastuneet palaavat usein työelämään osasairauspäivärahalla. Vaikkapa 40 % töissä, 60 % sairauslomalla ja pikkuhiljaa päinvastoin. Jotkut jatkavat näin kuukausien ajan. En vielä tiedä sovelletaanko tätä minuun, mutta lohduttavaltahan tuo kuulostaa. Olen jo valmiiksi uupunut, miltei pahoinvoiva ajatellessani ensi maanantain töihinpaluuta. Psykologi ehdotti, että ehkä kannattaisi jatkaa sadan prosentin sairauslomalla vielä viikko. Mietin saanko siitä lisävoimia vai nouseeko työpaikan kynnys entisestään. No, katsotaan mitä lääkäri huomenna tuumii. Ja esimies.

Puolisokin jo sanoo etten ole huutanut enkä tiuskinut pitkään aikaan. Psykologin mukaan tolkuton nukkuminen, venyttelyn tarve ja jättimäiset haukotukset ovat merkkejä siitä, että pitkään jatkunut kehon jännitystila on laukeamassa. Venyttely on erilaista kuin yleensä, se tuntuu jonkinlaiselta kokovartalohaukotukselta. 

Muisti sen sijaan ei toimi pätkääkään, mutta se kuulemma palautuukin viimeisenä. Avaimet ovat yhä hukassa. Laajoissa lintukirjan etsinnöissä löytyivät kuukausitolkulla kateissa olleet vauvakirjat. Sen sijaan keskimmäiselle ei löytynyt huomiselle koulun retkelle uima-asua vaikka hyvin muistan laittaneeni sen johonkin loogiseen paikkaan. Teimme puolison kanssa kaivauksia koko illan. Onneksi naapuri riensi jälleen apuun.

Sovin psykologin kanssa neljännen tapaamisen kolmen viikon päähän. Hän myös lupasi lähettää taas lisää tietoisen läsnäolon harjoituksia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti