Osa-aikasairas

Tapasin ensin lääkärin, joka päätyi samaan kuin psykologi: vielä ensi viikko sairauslomaa ja sen jälkeen osittainen työhön paluu. Puhuin häneltä myös lähetteen kilpirauhaskokeeseen, vaikka asiaa on tutkittu pariin otteeseen aiemminkin eikä arvoissa ole ollut vikaa. Minä, maailman verikammoisin ihminen pyysin päästä verikokeeseen. Minun täytyy olla todella sairas.

Lääkäri, työterveyshoitaja, esimieheni ja minä istuimme tunnin verran puhumassa tilanteestani ja suunnittelemassa miten tästä edetään. Sovimme, että palaan työhön aluksi kahdeksi päiväksi viikossa ja pari viikkoa myöhemmin kolmeksi päiväksi viikossa. Kävimme myös hieman läpi työtehtäviä - millaiset tehtävät olisivat sopivia alkuun, millaisia kannattaisi välttää. Mieleiset, mielekkäät työtehtävät ja työn ilo edistävät toipumista. Sen sijaan uuden opiskeluun ei ole voimavaroja.

Työnantajani näkökulmasta osasairausloma on osittainen virkavapaa. Saan palkan työssäoloajalta ja Kelalta osasairauspäivärahaa niiltä päiviltä jolloin katselen oravia. Osasairauspäivärahaa anotaan Kelalta maksimiajalle, 72 arkipäivälle. Voin palata kokoaikatyöhön aiemminkin jos siltä tuntuu. Lääkäri kertoi, että yhdeksän kymmenestä tarvitsee kuitenkin lopulta koko tuon ajan toipumiseensa. 72 arkipäivää on noin kolme kuukautta. Minun täytyy olla todella sairas.

Valtava ahdistus taloudellisesta toimeentulosta on puristanut päätä ja kuristanut kurkkua loppupäivän. Vähän oksettaakin. (Hah, alkaahan niitä kirjattavia tuntemuksia tulla.) En ole jaksanut vielä laskea paljonko tuloni pienenevät. Kun jokailtainen uuden lelun anominen tänään alkoi, lankesin kertomaan lapsille millainen tilanteemme on. Lapsikulta ehdotti että myisimme heidän pelikonsolinsa. Nyt puristaa jo sydäntäkin.

Menin ulos pimeään, katselin kuuta ja tähtiä, kuuntelin kylän koiria, hengitin puhdasta maalaisilmaa. Lääkäri sanoi, että hyvä tästä tulee. Pitää varmaan uskoa, kun olen tullut kehuneeksi kuinka viisas hän on.