torstai 16. lokakuuta 2014

Erkki

Tuossa ne nyt odottaa, "uudet" runkopatjat parisänkyyn upotettuna, puhtaat lakanat ja uudet peitot. Ja päällimmäisenä kaksi kissaa uusine kaulapantoineen. Huomisaamuna nähdään missä kunnossa nukkujain selät ovat. Vanhat joustinpatjat pääsivät vaahtomuovipatjojen tilalle parvisänkyyn.

Puoliltapäivin saapastelin lasten ja Pikin kanssa metsään. Keräsin ohimennen ämpärillisen suppiksia sillä välin kun nuoriso leikki parkouria kivien ja puunrunkojen päällä. Sieniä oli muutaman neliön alalla aivan järjettömän tolkuttomasti. Kotipihassa harjasin Pikin, karvaa irtosi kassillinen. Taitaa olla turkinvaihtoviikot meneillään. Pelasin palloa koiran kanssa. Kun se palasi hakureissulta ilman palloa, sanoin tuo pallo äidille ja toden totta, otus teki työtä käskettyä! Innostuin. Onpa se älykäs. Lapsetkin pysyivät lounaaseen asti pihalla kun olin muistanut lukita kaikki ovet. Aurinko paistoi taivaallisesti.

Iltapäivällä matkapuhelinliittymäni, operaattorini ja sim-korttini vaihtui ja pystyin ottamaan käyttöön uuden tablettipuhelimeni vai mikä ikinä hänen nimensä onkaan. Ajattelin kutsua Erkiksi. Ensitapaaminen oli huomattavasti luontevampi ja sujuvampi kuin Lumian kanssa aikoinaan. Yhtään puhelua en ole massiivisella masiinalla vielä puhunut, toivottavasti sekin sujuu. Suurin ongelma on se miten saan pidettyä lapset erossa puhelimestani. Onhan se nyt ihan epäreilua että äidillä on noin hieno. Katoaako iso puhelin harvemmin kuin pieni, pian se nähdään. Laturi ja käyttöohjeet ovat jo hukassa.

Vessan kaapin alla on jotain pelottavaa, ilmoitti pikkuinen. Konttasin katsomaan ja pyyhkäisin etusormella Pikin järsimän klapinkappaleen esiin. Huomasin että kaapin alla on vielä muutakin ja pyyhkäisin uudestaan - kaapin jalan alle jumittuneeseen lasinsiruun. Niin mojovasti että tarvitsin kaksi laastaria ja gramman parasetamolia. Ihan hyvä että lapsi pelkäsi niin ei mennyt itse käsineen kaapin alustaa tutkimaan. Siru on peräisin monta kuukautta sitten pudonneesta hammasharjalasista. Miten lie jäänyt huomaamatta vaikka on parisenttinen.

Kuopus heitteli olohuoneessa leluaan niin että iso rahapuu putosi ja saviruukku särkyi. Mullat tietysti karvalankamatolla. Olen tyytyväinen että pudotti huonekasvin eikä niitä miljoonaa siementä jotka ovat kuivumassa pikku purkeissaan kirjahyllyn päällä.

Muistutin puolisoa lähestyvästä 50-vuotispäivästä. On ollut mielessä, sanoi mies ja alkoi saman tien tehdä listaa kutsuttavista. Väkisin kertyi kolmekymmentä nimeä vaikka kuinka yritti pitää porukan pienenä. Päädyimme siihen että hän pitää kaveriporukalleen bileet erikseen. Sitten saadaan juhlaväki mahtumaan meille. En innostunut yhtään ajatuksesta että juhlittaisiin jossain muualla kuin kotona.

Oksalla ylimmällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti