Kortiton

Sunnuntaina yhtä ihana sää kuin muinakin viime päivinä mutta selvästi viileämpi. Kaksi heisiangervonnoutajaa kävi, minä hain sangollisen suppilovahveroita metsästä Pikin kanssa, lapsetkin ulkoilivat pitkään ja pakottamatta, koululainen teki tuskaisesti läksyjään ja moitti itseään, kynää, kumia jne. varmaan neljä tuntia putkeen. Istutimme talvivalkosipulit, lapset istuttivat omansa. Käytiin saunassa ja päästiin liian myöhään nukkumaan.

Ennen vanhaan tuli halkaistua kaikki suppikset ja katsottua ettei varren sisällä tai suppilossa asu ketään. Nykyään seiskan taso riittää ja mätän saaliin kuivuriin niine hyvineen. Mukana menevät neulaset, sammalet ja pienemmät oravat. Hyvää joulua vaan kaikille jotka saavat meiltä suppiksia lahjaksi. Hiekkaa niissä ei kuitenkaan ole toisin kuin lapsen poimimissa piirakkamustikoissa. Voin kertoa että hiekkaan pudonneista mustikoista ei kannata leipoa piirakkaa useammankaan huuhtelun jälkeen. Tulee turhan rapsakkaa.

Katsoin TTK:n. Pete Parkkonen löi minut ällikällä. Miehen asenne ja olemus ovat timanttiset, tanssiasento kuin ammattilaisella enkä löydä tekniikastakaan huomauttamista. Se nyt ei ole ihmekään, mutta se jo on, jos Jukka Haapalainenkaan ei löydä.

Maanantaiaamuna puoliso laittoi itsensä valmiiksi ja meni herättelemään kuopusta päiväkotiin. Peiton alta mönki räkäinen ja kuumeinen pienokainen. Puoliso jäi kotiin, minä ajoin suoraan töihin, niin suoraan, että kaupungissa autotallin ovikin oli valmiiksi auki. Töissä huomasin että lompakko (ja siten myös ajokortti) on jäänyt kotiin. Muistan miten aamulla kertasin kotona avaimet, eväimet, puhelimet ja bussikortti, paitsi etten tarvitse bussikorttia kun menen autolla. Kyllä siihen loruun ennen vanhaan kuului lompakkokin.

Hampaita pestessä mietiskelin että juuri ja juuri jaksan näin kun työpäiviä on kolme viikossa, aamuisia lähtöjä kaksi, töissä ei ole mitään hankalaa eikä ole mitään erityishuomiota vaativaa itsellä eikä perheenjäsenillä. Miten jaksavat ne joilla tai joiden lapsilla on vaikkapa sairauksia ja allergioita? Tuntuu että pieninkin vastoinkäyminen katkaisisi tukirankani. Joustovara ja sietokynnys ovat nollassa. Työtehtäviä muistellessa tulee rumia sanoja mieleen. Vieläkin olen sitä mieltä että pois pitäisi päästä, ihan muihin hommiin. Paljonko kaltaisiani nykymaailman työtilanne poikii? Pakko pitää kynsin hampain kiinni työpaikastaan niin kauan kuin se on olemassa. Työpaikan vaihdosta on turha edes uneksia.

Sunnuntain läksyjenteon täydellinen vastakohta nähtiin maanantaina. Lapsi teki itsenäisesti ja reippaasti läksyt ja sillä siisti. Ei tarvinnut istua vieressä komentamassa eikä rauhoitella pöydän alla parkuvaa koululaista. Puoliso teki taas kerran järkyttävän hyvää lihakastiketta. Hänen pitäisi perustaa ravintola. Minä luin pienelle potilaalle monta Miinaa ja Manua.