tiistai 28. lokakuuta 2014

Loppukevennys

Työterveyslääkäri soitti verenpainelääkityksen vuoksi otettujen verikokeiden tulokset. Verensokeri, hyvät, huonot ja kokonaiskolesterolit sekä munuaisarvot kaikki kunnossa. Triglyseridi vähän koholla, mihin auttaisi hiilihydraattien vähentäminen. Lääkäri puhui perunan, riisin ja vehnän vähentämisestä ja täysjyvätuotteiden suosimisesta päivittäisessä ruokavaliossa, mutta pelkäänpä että nuo asiat ovat kohdallani jo ihan mallillaan. Ongelma löytyy sieltä rusinapulla-sun-muu-omenapiirakka-osastolta ja makeisista. Suklaalakkoni on lähestulkoon pitänyt ja kekseistäkin olen melkein pysynyt erossa, mutta eilen illalla vetäisin pussillisen irtokarkkeja. Lakko rakoilee.

Lääkäri sanoi että sen kun vaan nielet kokonaisena sen essitalopraamin, vatsan kautta sen on tarkoitus imeytyä. Sen enempää maun parantamiseksi lisätyt apuaineet kuin lääkkeen vaikuttava aine itsessään eivät muodosta mitään erityisen ihanaa gastronomista elämystä.

Etätyö sujui aamupäivän ajan mukavasti ja pääsi vähän yllättämäänkin mielenkiintoisuudellaan. Aiheena oli kuolema. Ruokatunnilla menin Pikin kanssa vesisateeseen pelaamaan jalkapalloa. Pelaaminen oli vähän hankalaa puolison viisi numeroa liian isoissa saappaissa. Tuli huti ja totesin koiralle ääneen että äiti potkaisi tyhjää. Repesin ääneeni nauramaan ja tuumin että jos ei ennestään ollut hullun mainetta niin nyt ainakin on. Seisoo vesisateessa nauramassa itsekseen. Koirakin katseli hölmistyneenä vieressä.

Karvaisella ystävälläni on ihmeellinen terveyttä edistävä vaikutus. Tuskin olisin itsekseni tullut tuohon säähän lähteneeksi ruokatuntia viettämään ja tuskin myöskään suoriutuisin yksin iltaisin pussipimeään kurakeliin reippailemaan. Liikunta ja ulkoilma on kuitenkin juuri se mitä välttämättä tarvitsen työpäivän jälkeen ihan jo psyyken saati sitten sooman hyvinvoinnin kannalta.

Iltapäivällä lapset ja kaksi kaveria tulivat koulusta. Juuri kuten eilen olin neuvonut olemaan tekemättä. En halua tänne kavereita etäpäivänä. Omat alkoivat vieläpä tapella keskenään tavallistakin raivokkaammin. Piti raivata koko lauma pihalle vesisateeseen.

Illalla putosi suuri kivisäkki niskasta täysin yllättäen. Eikä edes varpaille. Isän perunkirjoitus, jonka olin jo kokonaan unohtanut (kirjoitin isoveljelle valtakirjan hoitaa kaiken) tuli valmiiksi ja tililleni ropsahti pikkiriikkinen perintö. En odottanut mitään, sillä isä luopui kaikesta omaisuudestaan meidän hyväksemme äidin perunkirjoituksen yhteydessä vuonna 2002. Sen verran kuitenkin jäi viivan alle että saan maksettua lapsille velkani ja muutaman laskunkin. Taivaasta satoi rahaa. Kiitos isä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti