Etätyö sopii minulle hyvin. Saan rauhassa näyttää huuhkajalta ja kulkea villasukissa. Voin tehdä tunnin pari töitä jo ennen aamiaista. Kahvitunnin aikaan syön aamupalan. Lounasaikaan ehdin sekä syödä että ulkoilla. Tietysti ehtisin kaupungissakin, mutta se on aivan eri asia. Iltapäivän kahvitunnilla kävin hakemassa omenan puun alta. Siinä missä toimistolla tulee katseltua kelloa että noin kauan pitää vielä jaksaa, kotona ihmettelen että joko nyt pitää lopettaa. Tänään lopetin kello 16.45.
Minua haastateltiin eilen aiheena masennus. Tänään sain tekstin luettavakseni. Aika kuvaavaa että vielä korjauskierroksellakin unohdin kokonaan mainita oireista tärkeimmän eli sen etten muista mitään. Sen vuoksihan alun perin menin lääkärille.
Työpäivän jälkeen kävin Pikin kanssa keräämässä taas yhden ämpärillisen lisää suppilovahveroita. Kuivuri pöhisee nyt joka päivä. Tuntui siltä että pakkasta tulee, joten istutin aletaimeni kiireen vilkkaa väliaikaisille paikoilleen. Keväällä etsin niille paremmat paikat. Callunat istutin parvekelaatikoihin ja väleihin pistelin tilapäishavuiksi hopeamarunaa. Väliaikaista kaikki on vaan.
Tuli hyvä mieli kun sain puutarhaystävän mukaan tuupattua murattimikanian, joka olisi muuten joutunut kompostiin. Kaikkia ei mahdu talvettamaan. En ehtinyt kauan murehtia sitäkään että aronianmarjat ovat vieläkin pensaissa, sillä Kotipuutarha-lehti kertoi tänään nettisivuillaan marjojen maun paranevan kun ne kerää vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen. Tekemättömien puutarhahommien listalla on aroniain lisäksi enää talvivalkosipulien istutus.
Pakkasen tulon arvaa siitäkin että sängyssäni nukkuu kaksi kissaa. Kun silmä vältti, eskimolapseni pyöräili partioon ja takaisin teepaitasillaan. Jokohan olisi aika nostaa terassin sohva sisälle?
Rudbeckia fulgida var. sullivantii 'Goldsturm'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti