lauantai 25. lokakuuta 2014

Ovenkahvat ja täysikuu

Makasin äsken sohvalla antibioottitipat korvassa ja kuopuksen kantapäät kylkiluiden välissä. Aikani kuluksi bloggasin Erkillä. Tällaista tekstiä siitä syntyi:

Eräällä uudella kyläksenipä kasvaa upea edellisen asukkaan istuttama punahattukasvusto pihallaan. Eilen kysyin voinko käydä kaunistelemassa hauskemmat taskuuni. Rouva vastasi: Ilman muuta, en tiedä mitä ne ovat! Jälkeenpäin hän katsoi netistä millaisesta kukasta on kysymys ja laittoi viestin ettei hänen puutarha-alan sellaisia kasva. Toisella upeat kukat eikä ole edes huomannut niitä! Tasan ei käy ovenkahvat. Nyt minulla on iso kirjekuorellinen siemeniä ja parin vuoden päästä ehkä yhtä upea hupeniko!

Kirjoitin puhelimella taannoin myös puolisolle ostoslistan: omenia, banaaneja, maitoa, täysikuu. Elinvuosia on tullut puhelimelle nauraessa lisää niin että elän näillä näkymin 160-vuotiaaksi. Hupi tosin vähenee sitä mukaa kun tallennan käyttämiäni sanoja puhelimen sanastoon.

Päivän sää oli jäätävä. Pikkanen pakkanen ja hyytävä viima. Kävelimme puolison ja Pikin kanssa apteekkiin, kauppaan ja hatunsiemeniä keräämään. Muutamaa tuntia myöhemmin puoliso ja esikoinen (jupisten) kävelivät hakemaan kuopuksen päiväkodista samalla kun minä lähdin Pikin kanssa jäljittämään keskimmäistä. Tokaluokkalainen oli vielä pari vuotta sitten mahdoton arkajalka eikä suostunut lähtemään kotoa mihinkään ilman isää tai äitiä. Nykyään häntä saa etsiskellä pitkin kyliä jatkuvasti. Kyläluuta oli tänäänkin neljä tuntia kaverien kanssa potkulautailemassa ja vesilätäköissä luistelemassa ja kun kehotin tulemaan kotiin, hän kysyi miksi.

Eilen kävelin Pikin kanssa metsässä kaksi tuntia. Ennen kotiin lähtöä keräsin pipollisen jäisiä suppilovahveroita. Koira sai tavanomaisen päässilimääsyyskohtauksensa, juoksi päätä pahkaa ees taas ja sivuutti minut mahdollisimman läheltä. Paitsi että tällä kertaa osui. Reilut parikymmentä kiloa hurttaa törmäsi maksiminopeudella sivulta päin päähäni. Tuntui että pää irtoaa. Itku pääsi silkasta pelästyksestä. Ei sentään tullut aivotärähdykseen viittaavia oireita, vaikka pidin sitäkin ihan mahdollisena.

Iltapäivän käytin lempipuuhaani kuvankäsittelyyn. Otin makrokuvia puolison lapsuuskuvista ja väsäsin niistä erilaisia kollaaseja syntymäpäiväkutsukortteja varten.

Tämän päivän olen käyttänyt punahatunsiementen puhdistamiseen. Mukillinen siemeniä, rekka-autollinen roskaa ja yksi kammottavan näköinen hämähäkki. Illalla laitettiin takkaan tuli, katsottiin Samulin päivä ja syötiin lettuja mansikkahillon kera.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti