Lampaita laskemassa

Tiistaiaamuna tapasin psykoterapeutin. Hän purskahti kehumaan ulkoasuani. Sen sijaan että tulisin siitä hyvälle mielelle, murjotan itsekseni. En ole viimeisen vuoden aikana näyttänyt kovin viehättävältä tukka suorana ja pieruverkkareihin sonnustautuneena. Siihen verrattuna näyttää tyylikkäältä aika vähällä vaivalla. Vaikkapa vaihtamalla miesten vaatteet naisten kamppeisiin. 

Sain terapeutilta kaksi kotitehtävää. Ensinnäkin sovittiin että ehdotan työpaikalla ulkopuolisen työnohjauksen järjestämistä. Edellisestä kerrasta taitaa olla yli 10 vuotta eikä silloisesta väestä ole enää kuin kaksi firman leivissä. 

Tehtäväksi tuli myös haaveilu. Lapsen motivaatioon ei välttämättä vaikuta jos komennan häntä tekemään läksyt jotta hän saisi hyvän työpaikan. Sen sijaan voin kysellä häneltä millaista elämää hän haluaisi aikuisena viettää, millaisessa paikassa asua, mitä harrastaa, onko perhettä, lemmikkieläimiä, millaista työtä hän haluaisi tehdä. Sen jälkeen mietitään yhdessä millaisia taitoja siinä työssä tarvitaan ja millaisella koulutuksella ne taidot saavuttaa. Tällä tavoin asiat jäävät hautumaan pienen ihmisen takaraivoon.

Minun takaraivossani hautuu rantamökkiloma. Monta vuotta, oikeastaan vuodesta 2002, olen haaveillut että jonain päivänä pystyn viemään perheeni viikoksi vuokramökille. Sellaiselle, jolla on oma, loivasti syvenevä hiekkaranta sinilevättömällä järvellä. En tiedä onnistuuko se vielä ensi kesänä mutta esikoisen murkkuiän lähestyessä tulee mieleen että jossain vaiheessa tuollaiselle reissulle pääseminen muuttuu joutumiseksi. Selailin vuokramökkitarjontaa ja huokailin. Ensi kesäksi on kaavailtu anopin luo menoa ellei hän tule Suomeen. Molemmat reissut eivät mahdu saman kesän budjettiin.

Kesällä 2002 olin viikon äidin kanssa ihanalla vuokramökillä. Pari viikkoa sen jälkeen hän kuoli sydänkohtaukseen. Mietin yhä, saiko pitkä automatka jonkin tukoksen liikkeelle. Olen kuitenkin iloinen ettei kohtaus tullut vielä mökillä. Lomasta jäi ihana muisto. Saman vuoden jouluna olin taas vuokramökillä, nyt puolison kanssa. Sallassa. Pakkasta oli koko ajan 40 astetta, minulla oli raskauspahoinvointia ja flunssa. Sitäkään reissua en vähällä unohda.

Puoliso oli tiistainkin kotona pientä potilasta hoitamassa. Kun kurvasin terapiakäynnin jälkeen kotipihaan, tuttu koirantaluttaja kävi kertomassa että kaksi naapurin lammasta on karkumatkalla. Kävimme puolison kanssa ajamassa ne takaisin aitaukseen. Tosin pässit uuhien aitaukseen, niin että jälkikasvua saattaa olla luvassa. Naapuri kiitteli vain ja totesi että pojilla on ollut kiva päivä muttei uhkaillut elatusvelvollisuudella.

Kävelin pitkään metsässä koiran ja kameran kanssa. Otin urheiluasetuksella monta sataa tärähtänyttä ja muutaman onnistuneen kuvan. Loppupäivän keräsin perennansiemeniä. Tilaamani kolme canvas-taulua, valokuvasuurennosta ottamistani luontokuvista, tuotiin pihaan asti. Mittasimme niille paikat ja laitoimme ne vielä samana iltana seinälle. Kylläpä ne näyttävätkin hyvältä, varsinkin kuva pähkinäpensaan keltaisista lehdistä.

Illalla mietittiin kumpi jää kotiin lapsen kanssa. Puoliso päätti edelleen jäädä kun minulla noita poissaoloja on jo aikalailla. (Syyskuussa olin kaikkiaan kuutena päivänä töissä.) Laitoin illalla kaiken valmiiksi: puhelimet, lompakon, kaksi avainnippua, partajugurttiaamiaisen ja lääkkeet. Mitä enää voisi unohtua tai olla hukassa? No paita. Etsin varmaan vartin sitä paitaa jolla olin ajatellut lähteä töihin muttei ole vieläkään löytynyt. Yhtä raivostuttavaa kuin aina ennenkin. Samalla paidalla menin aamulla terapeutille enkä muistaakseni palannut ilman.

Työpäivä sujui mukavasti kollegan oppilaana. Opettelemani asiat vaikuttivat selkeiltä ja ohjelmat kohtuullisen käyttäjäystävällisiltä. Muistin ehdottaa työyhteisön työnohjausta.

Ruokatunnilla ostin 30 prosentin alennuksella viisi tyynyä ja täkin. Saman verran toistakymmentä vuotta vanhoja (ja osin koiran pureskelemia) lähti roskiin. Oli erikoisella tavalla onnellinen olo kun petasin kaikille uudet jämäkänpehmoiset tyynyt. Pystyn taas huolehtimaan perheestäni. Vielä kun saisi lapset nukkumaan makuuhuoneissa. Sängyissä. Omissaan.