Paha lounas

Venyin yhdeksään asti sängyssä. Esikoinen pissatti koiran. Kuopus ja puoliso lähtivät anivarhain. Huomenna minäkin. Laitoin sillimunavoileipiä, anopillekin maistui. Anoppi näytti pitkää lääkelistaansa ja kysyi siitä jotain. Menin paniikkiin. Miten kukaan voi saada sen näköisestä paperista tolkkua. Kävin rannassa Pikin kanssa. Sää oli lempeä ja lämmin muttei tuskaisen kuuma. Siirsin lisää kesäkukkia ulos. Ja lainanhoitotilille rahaa. Palkka, lomaraha tai jotain oli ilmestynyt tilille. Tuntui lapsuuden kesälomalta.

Keskimmäinen luki akuankkaa pyjama päällä vielä iltapäivälläkin. Komensin kyllä. Vaikka loma onkin, ei se tarkoita sitä että hampaat voi jättää pesemättä ja vaatteet vaihtamatta. Jopa minä suoriudun niistä tehtävistä vaikken mitään muuta tekisi päivän mittaan. Mutta ei se lapsi kuule. Entisestä taipuisammasta on tullut jääräpäisin. Hampaat jäivät pesemättä. Lounaalla lapsi mylvi niin että kuului varmaan kaupunkiin asti. En syö, keitto on pahaa. Sama tomaattikeitto joka on vuosikausia ollut lempiruokaa. Ja lapsi, joka on aina ollut kaikkiruokainen.

Ukkolaukka

Vaikea elämän alku herättää helposti sääliä ja kauan odotettu lapsi yletöntä hellimisen tarvetta. Lähimmäinen ei saisi elää menneessä vaan nykyhetkessä. Rajat ja kuri täytyy pitää ansarikukallakin, muuten lapsi ottaa vallan käsiinsä. Lähipiirissä olen nähnyt millainen elämänmittainen soppa siitä syntyy. Monen elämän.  Niinpä lounas tuli syötyä vaikka äidin elinajanodote siinä varmaan lyheni.

Sama ansa tuli tänään aivan uudessa yhteydessä vastaan: ihmiset ovat pelastaneet koiria kauheista oloista ja lellineet niitä niin että jälkeenpäin on kova työ saada niistä kunnon koiria. Yllättävän moni näennäisesti tolkun ihminen antaa koiran olla pomo ja sietää nöyrästi kaikki hankaluudet mitä koira järjestää. Aivan kuin ne kuuluisivat normaaliin elämään.

Rönsyakankaali

Pikin kanssa olen huomannut että uros on paljon kovapäisempi kuin narttu. Kiitän itseäni siitä että ensikertalaisena olen pärjännyt, pitänyt johtajuuden itselläni. Nyt sillä on varmaan jonkinlainen murrosikä menossa. Sanomista tulee, mutta toisin kuin lapset, koira kunnioittaa äänenpainojani.

Lapset leikkivät vesisotaa kukkienkasteluvedelläni mutta täyttivät kiltisti saavin uudelleen. Pienin oli viihtynyt uudessa päiväkodissa oikein hyvin ja hyppeli iloisena koko illan. Sain ruukutettua ja nimikoitua loput vaihtarit. Jotkut kasvit suuttuvat siirrosta pahanpäiväisesti, useimmat eivät välitä mitään. Ruusumalva ja sinipiikkiputki kuuluvat nättinokkaisten ryhmään. Ehkä toipuvat. Takavuosinakin ovat toipuneet.

Aamuvarhaisella päiväkodin ja puolison koulun kautta psykiatrille. Parkkikolikot hommaamatta. Rupeanko stressaamaan niistä ja menetän yöuneni? Iltakävelyllä Piki haistoi aivan oikein peuran ja kotiin palatessa ajoi vieraan kissan pihasta pois.

 

Illakko