Toisessa unessa katselin oman kerrostaloasuntoni parvekkeelta viereisen valtatien liikennettä. Tiellä meni valtava kuorma-auto jonka lavalla vaappui vene. Katselin että näyttää olevan vähän huonosti kiinnitetty, mitenkähän tuossa käy. Vene lähti valumaan perälautaa kohti ja siitä läpi tielle. Perässä tullut henkilöauto törmäsi siihen ja apukuskin kohdalta ihan ruttuun. Olin soittamassa hätänumeroon mutta samalla näin jonkun jo tien laidalla soittavan. Hieman myöhemmin etsin verisille onnettomuuden uhreille puhtaita vaatteita. Yksi loukkaantunut oli vauva ja minua harmitti kun pienimmät vaatteet mitä löytyi olivat nelivuotiaan kokoa. Mitähän uniselityksiä näistäkin saisi irti.
Aamulla ilma oli kuin linnunmaitoa, vaikken yhtään tiedä millaista se on, luulisi että olematonta. Joka tapauksessa oli täsmälleen sopivan lämmintä, pilvipoutaa ja pieni virvoittava tuulonen. Kelasta soitettiin kukkapenkkiini ja kerrottiin että jatkoaika B-lausunnolle on ok. Jouduin ensin kysymään että anteeksi mistä soitetaan, luulin että joku puhelinmyyjä taas. Hyvä etten sanonut heti alkajaisiksi että kiitos, en osta mitään, hyvää päivänjatkoa ja luuri kiinni.
Siperiankurjenmiekka
Houkuttelin lapset jäätelöpalkalla mukaan terapiareissulle. Ehdotin että menevät kirkonkylän koulun hienoihin leikkivälineisiin siksi aikaa kun minä käyn terapiassa. Kun pysähdyin koulun kohdalle, isompi sanoi ettei haluakaan mennä. Tulee mielummin terveyskeskuksen aulaan odottamaan. Koulun pihassa oli joku ikäväksi tiedetty nuori henkilö. Niinpä sisarukset istuivat psykoterapeutin oven takana lukemassa lehtiä tunnin verran. Jälkeenpäin sentään saatiin ne jäätelöt.
Psykoterapeutti antoi täytettäväkseni taulukon jossa on viisi saraketta: Tilanne, Ajatus, Tunne, Toiminta ja Seuraukset. Pyysi kirjaamaan muistiin tilanteita joissa hermostun, tuntuu että menetän hallinnan. Hän myös samaan hengenvetoon vapautti minut koko lomakkeesta: ei ole pakko täyttää eikä haittaa jos lasken sen käsistäni ja se katoaa ikuisiksi ajoiksi.
Kerroin että jotkin ikävät ajatukset palaavat ja palaavat ja haluaisin oppia hallitsemaan niitä, käännyttämään ne ovelta. Kerroin esimerkkinä vuosien takaisen tapauksen jossa naapuri haukkui minut mielisairaaksi rikolliseksi ja katkaisin välimme. Jälkeenpäin minulle on valjennut että naapuri on kohdellut muitakin samalla tavoin, mistä minun pitäisi pystyä päättelemään ettei koko ihmiselle tarvitse uhrata ajatustakaan, mutta ne ajatukset tulevat aina vain. Useimmiten silloin kun näen hänet mutta toisinaan muulloinkin.
Akileija kukassa ensi kertaa, omia siemenkasvatuksia
Terapeutti kysyi mikä tapahtumasarjassa eniten loukkasi, ylitti rajan, meni persoonaan. Miten kuvailisin tunnetta joka asian mieleen palatessa nousee pintaan. Hölmistyin kun en osannutkaan vastata. Miten ihmeessä en osaa vastata vaikka olen jauhanut asiaa päässäni vuosikausia? Terapeutti sanoi että ensi kerralla pysähdy huomaamaan tunteet ja kirjoita ne muistiin. Vain sitä kautta pääsemme asiaan käsiksi.
Kotipihaan kurvatessa oli vastassa yllättävä näky: seinustan vieressä penkillä istui anoppi ja hänen seurassaan puhelias naapuri joka ei ole kuunaan pihaamme astunut emmekä me heille. Naapuri joka taannoin katseli keskivartaloani ja kysyi milloin vauva syntyy. Anoppi oli ollut ulkona kun lähdimme ja laitoimme oven lukkoon. En ole ennen lukinnut ovea mutta nyt mielessä pyöri se eilisiltainen vieras mies. Lukitsin siis ulos nurkan takana olleen vanhan sydänsairaan anopin, joka ei edes tiennyt minne olimme lähteneet. Kun naapuri oli tullut postilaatikolle, anoppi oli huhuillut hänet aikansa kuluksi juttusille. Hyvä kun oli tämmöinen linnunmaitopäivä.
Illemmalla lapset kastelivat itsensä ja koiran riemusta kiljuen likomäriksi sadettajan alla ja vieras mies paljastui gallupkyselijäksi.
Särkynytsydän pysäyttää joka kerta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti