Illalla haettiin naapurikunnasta herttaiselta perheeltä se ilmainen sohva. Lapset eivät edes huomanneet poissaoloamme ja sohvan sisään kantamista, paitsi pienin joka vielä tykkää kulkea mukana. Isommat tulivat huoneistaan parahiksi ihmettelemään miten vaalea sohva oli muuttunut tummaksi. En ole kovin innostunut tummasta väristä, mutta koska sohvassa ei ole irtoavia osia ja se on sitä ainoaa hyvän makuuasennon tarjoavaa mallia ja sitä ainoaa kissankynnenkestävää materiaalia joka minulle kelpaa (ja hintakin oli kohdillaan), saa luvan kelvata. Ehkä silmä tottuu.
Sohvan jälkeen aloin päivystää huuto.netissä sulkeutuvaa huutoa. Joku toinen teki valitettavasti samoin. Huusimme euro kerrallaan kilpaa ainakin kolme varttia. Laitoin jo lapsen asialle että pääsin välillä syömään. Lapsi tuli keittiöön kertomaan että voitin huudon. Enpä olisi uskonut. Nouto sovittiin saman tien huomisillaksi. Vähän pitempi matka, vähän isompi summa ja todella paljon enemmän tavaraa. Puutarhatavaraa. Puoliso oli onneksi alusta asti juonessa mukana, kuten on ihmeen monessa kummallisessa päähänpistossani.
Niin, monesta asiasta ei puolison kanssa eri mieltä ollakaan, mutta maitotaistelu jatkuu vuodesta toiseen. Puoliso haluaa tarjoilla perheelle vain täysmaitoa, mutta minä haluan käyttää sitä vain leivonnassa ja ruuanlaitossa. Ruokajuomana haluan tarjota rasvatonta, koska nuo pikku vasikat kiskovat maitoa litratolkulla päivässä. Janojuomanakin, vaikka kuinka ohjaamme virvoittavan veden äärelle.
Ekopsykologisesti eheyttävä väri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti