Koiraystävä sanoi että kannattaa ottaa ammattiliittoon yhteyttä sairauspäiväraha-asioissa. Liittoon kuulumisen ansiosta ei pitäisi olla huolta siitä että jään kertyneen eläkkeen mukaan laskettavan sairauspäivärahan varaan vaikka sairausloma kestäisi yli vuoden. Onneksi syksyyn on vielä aikaa. Ehkä paranen edes vähän ennen sitä. Nykyisellään en pysty ottamaan yhteyttä mihinkään enkä selvittämään yhtään mitään. Tarvitsisin ihmisen joka hoitaisi kaikki asiani. Paitsi puutarhan.
Saunan jälkeen vielä koiran kanssa lenkille, joka tosin tyssäsi alkuunsa. Jäimme aidan taakse paimentamaan naapurin lampaita. Yksi emälammas, selvästi katraan päällikkö, polki jalkaa Pikille. Tumps tumps etujalkaa maahan niin että tanner tömisi. Viesti meni perille ja häntä koipien väliin. Uuhi voitti tämän erän. En ole moista käytöstä lampailla ennen nähnyt eikä ole naapurikaan. Muut lampaat, karitsatkin, tulivat nenäkkäin tervehtimään Pikiä.
Poikkesin saman tien naapurin kasvimaalla, jonne tein Aleksandra-talvivalkosipuli-istutuksen viime syksynä. Ajattelin että siellä jo viheriöidään iloisesti, mutta mitä vielä. Ei minkäänlaista elämää ellei peltokortteita ja voikukkia lasketa. Mystistä. Onneksi tuli laitettua maahan myös itusilmuja ja ne näyttävät elämänhaluisilta. Jos vaikka jäämmekin ilman satoa, saamme kuitenkin siemensipulit.
Pikkuinen menee huomenna uuteen päiväkotiin isolle kirkolle. Oman kylän päikky on kesän suljettuna. Johtuuko sairaudesta vai lääkityksestä, mutta en hermoile hänen puolestaan lainkaan. Lapsi on reipas ja rohkea, ei mikään arkajalka. Uskaltaa puhua uusillekin aikuisille. Luulen että hän pikemminkin innostuu uusista leluista ja pihan leikkivälineistä sen sijaan että pelästyisi vierasta paikkaa ja vieraita ihmisiä.
Tänään kiitän itseäni siitä että olin pikkuisen läsnä perheenjäsenille ja siitä etten raivonnut kauhean paljon.
Mustaa valkoisella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti