Sateen tuoksua, tuholaisten juoksua

Saattelin Pikin kanssa lapset koululle todistusten hakuun. Sovittiin että kierrän lenkin ja odottelen samassa paikassa ja mennään yhtä matkaa kotiin. Esikoinen tuli juosten, todistusta liehuttaen ja hihkuen. Matikka oli noussut ysiin ja muut pysyneet kiitettävinä ja hyvinä. Ihana nähdä ettei lapsi ole perinyt minun matikkapäätäni. Enkusta tuli taas kymppi vaikka läksyt olivat jatkuvasti tekemättä. Vaihdoin koiran todistukseen ja lapsi hyppeli Pikin kanssa kotia kohti kuin parresta päästetty nauta. 

Aronia

Ekaluokkalaista ei kuulunut. Odottelin hyvän aikaa kunnes näin hänen opettajansakin jo lähtevän. Soitin puolisolle olisiko lapsi jo kotona. Meni vastaajaan. Soitin anopille. Ei vastausta. Soitin esikoiselle. Ei juuri nyt saada yhteyttä. Ärsyynnyin, muutuin itkuiseksi ja laahustin yksin kotiin. Tapasin ekaluokkalaisen - nykyisen tokaluokkalaisen - syöttämästä lampaita. Todistus oli ihmeen kaupalla vielä siisti ja tallessa. Pienet koululaiset eivät nykyään saa numeroita vaan rukseja. Ihan kelpo ruksit tuli. Treffeistämme lapsi ei ollut kuullutkaan.

Kesän ensimmäiset särkyneet sydämet

Täytyy päästä jonnekin pois -olo iski vahvana. Hakeuduin vanhaan turvapaikkaani peiton alle ja nukuin koko aamupäivän. Puolenpäivän jälkeen taistelin lapset pihalle ja menin itsekin. Vähän väliä sateli mutta pari tuntia taisimme ulkoilla. Lapset kävivät koiran kanssa rannassa ja puoliso yritti työstää pergolaa. Minä kylvin loput kesäkukkien siemenet ympäri pihaa. Yhä jatkuva sade säästää paljolta työltä kun ei tarvitse kastella kylvöksiä.

 Lempikukkani lemmikki keijunkukkapedillä

Puoliso oli varma etteivät lapset tykkää hopeatoffeekakusta mutta mitä vielä. Pieninkin pyysi lisää. Kaalikeittokin meni anopin taikasanojen voimalla kaupaksi paremmin kuin eilen. Sateen ansiosta rauhoituttiin porukalla iltapäiväksi ja illaksi sisälle laiskottelemaan. Koirakin venyi lattialla tassut taivasta kohti. Minä laitoin sinne tänne pahoitteluviestejä etten jaksa tulla ja osallistua. Ainoa mitä en vielä ole pyyhkinyt kalenterista on ensi viikonlopun taimenvaihto. Sateiden välissä tehtiin tunnin iltalenkki. Pellolla juoksi kaksi nuorta peuraa, jänis ja Reino. Ojassa uiskenteli nuijapäitä.

Luonnossa ovat kukintavuorossa ne ihan oikeat metsätähdet, metsäkurjenpolvet, ojakellukat ja kielot. Ihanaa kävellä sateenraikkaassa ilmassa ja nuuhkia kielon ja koivun tuoksua. Tulee lapsuuden pihasauna ja koivuvihdat mieleen. Harmittaa kun omat lapset eivät saa kokea samaa. Sateessa kuusikin tuoksuu ja muistuttaa joulusta. Yliherkästä hajuaistista on joskus iloakin.

Hassunnäköinen uusi kukkija, ehkä meksikonakileija