Lintujen talvinen talipalloteline, sittemmin koirankarvateline oli taas nokittu tyhjäksi, joten piti harjata koira. Ilmeisesti karvat ovat ihan käypäistä pesäntekoainetta. Harjaaminen on mukavaa puuhaa nyt kun Piki on lakannut puremasta sukaa ja loikoo tyytyväisenä paikoillaan. Pihanurmikolla auringonpaisteessa homma sujui mukavasti. Monilla on se käsitys että collien turkkia on työläs hoitaa. Ei ollenkaan. Harjaan silloin kun huvittaa, kertaakaan en ole vielä pessyt paitsi käpälät ja mahanalusen kurakelillä eikä kotoa löydy koirankarvoja muualta kuin koirasta. Ja meillä siivotaan tooosi harvoin.
Sain kaupasta ilmaista parasta ennen -täysmaitoa. Jakoivat mieluummin ilmaiseksi kuin heittivät menemään. Tein pullataikinan ja lettutaikinan.
Monta päivää olen kaivanut istutusojaa pää punaisena ja nyt kun oja on viimein valmis, rupesin saman tien täyttämään sitä. Sellaista se puutarhurin homma on, ei päätä eikä häntää. Ohikulkijoista juontui epämiellyttäviä muistoja mieleen, sadat kerrat ajateltuja ajatuksia joista pitäisi jo päästä eroon. Toivottavasti psykoterapia auttaa siihen. Lapiointi ei tällä kertaa auttanut.
En yhtään muista mitä tein iltapäivällä. Illalla tein pitkän metsälenkin Pikin kanssa. Tultiin sisään ja hurtta väänsi ensi töikseen muhkean tortun olohuoneen lattialle anopin oven eteen. Koiranomistajan tähtihetkiä.
Iltatoimien jälkeen tulin koneelle kirjoittamaan blogia. Hetken luulin että koko blogi on kadonnut. Hakukone löysi tekstit netistä mutta kun kirjauduin bloggeriin, en löytänyt tietä niiden luo kuin vasta kolmannella selaimella. Itku ehti päästä.
Työpaikan mikrotuki pitää tutun linjansa. Laitoin heille viestin en muista salasanaani, joten en pääse laittamaan sähköpostiin poissaoloilmoitusta. Tuki vastasi että sähköpostiin kirjaudutaan samalla salasanalla kuin työasemaan ja kertoi yksityiskohtaiset ohjeet miten poissaoloviesti tehdään. Voi hyvät hyssykät. Osaan kyllä tehdä kaiken. Mutta kun en muista salasanaani. It-planeetan asukkaiden kanssa asiointi on aina yhtä absurdia.
Anoppi pääsi tänään sairaalasta kotiin. Tai ehkei olisi päästetty mutta hän ilmoitti että lähtee nyt. Illansuussa kokkaili jo pataa huomiseksi. Vähän hirvittää mitä on edessä kun näitä päivystyskeikkoja on ollut kaksi peräjälkeen. Hupsis, katastrofiajattelua. Yritän kääntää kelkkani.
Illan päätteeksi, juuri äsken, havahduin siihen että koira on vielä ulkona vaikka on miltei puoliyö, pitää kiirehtiä hakemaan se sisälle. Onneksi jouduin astumaan sen yli matkallani ulko-ovelle. Jos olisin päässyt ulos asti, olisin saattanut pelästyä tyhjää juoksulankaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti