keskiviikko 21. toukokuuta 2014

My business, your business, God's business

Rankka päivä. Stressasin jo etukäteen ja nukuin yön tosi huonosti. Niinpä aamulla julmettu väsy. Aamulenkki jäi niin lyhyeksi ettei Piki ehtinyt hoitaa kaikkia asioitaan. Keksin kysyä koiraystävältä ottaisiko hän Pikin muutamaksi tunniksi hoitoon. Otti toki, kun on jo muutamaan kertaan sitä kysellytkin. Niinpä lähdettiin: koira hoitoon, anoppi poikansa käsipuolessa keskikaupungin korvaklinikalle, minä auton kanssa rantapuistoon reiluksi tunniksi odottelemaan. Sujuva paluu ruokakaupan kautta. Koira oli viihtynyt hoidossa hyvin ja ollut ihana. Tervetullut uudestaan milloin vain. Sitä vartenhan me täällä ollaan.

Ehdin käydä kotona syömässä pari voileipää ja pakkaamassa ystävälle menevät taimet autoon. Sitten tukka suorana psykoterapeutille. Ehdin tuskin istahtaa ja pyyhkiä hien otsaltani kun kolme varttia oli jo mennyt. Päästin suustani jotain, jonka vuoksi hän varasi minulle ajan ensi tiistaiksi täyttelemään jotain lomakkeita ennen psykiatrin tapaamista. Saatoin antaa ymmärtää että minulla voisi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Joka tapauksessa käyn ylikierroksilla ja pitäisi rauhoittua. 

Jos ei ensin kohtaa itseään, ei pysty kohtaamaan muitakaan ihmisiä. Jos ei ole läsnä hetkessä, ei voikaan muistaa mitään. Jos jalka olisi poikki, olisi sekä itseni että muiden kannalta ymmärrettävämpää että vain olen ja huilaan. Nyt kun pipi on ihan muualla eikä näy päälle, ihmisten, itsenikin, on vaikea ymmärtää, hyväksyä ja uskoa sairauden olemassaoloon. Siksi saatan tuntea tarvetta selitellä ja saan siitäkin lisää stressin aihetta.

Masennuksesta ei parane nukkumalla. Pitää olla hereillä, levollinen ja läsnä. Lääkkeillä myös ei parane. Ne auttavat kyllä, mutta niiden lisäksi tarvitaan asioiden käsittelyä. Yksin se on vaikeaa, terapeutin kanssa onnistuu paremmin. Olen kyllä aivan hirveän kyllästynyt tähän vatvomiseen, kun tuntuu että kaikki vain pyörii paikallaan.

Ahkera puutarhassa puurtamiseni on pakopaikka, pakenen hälinää mutta myös omaa sekaista sisäistä maailmaani. Taimet ja rikkaruohot on helpompi panna järjestykseen kuin oma pää. Sain kotitehtäväksi maata sohvalla kuulostelemassa miltä tuntuu. Nyt kun talo aamulla tyhjenee, en riennäkään puutarhaan vaan sohvalle. Ja huilaan siinä vaikka muistuisikin mieleen että tiskikone jäi tyhjentämättä tai pyykit ripustamatta. Hehe, saapa nähdä. Kumma fiilis kun tuntuu että koko ajan pitää tehdä jotain ja vaikka tekee, ei silti saa valmiiksi ja tekemistä ilmestyy yhä enemmän ja päivät ovat yhä lyhyempiä ja on yhä kiireempi ja ja. Aika on saanut siivet. Juoksen oravanpyörässä vaikken edes ole töissä!

My business, your business, God's business. Huolet jakaantuvat näihin kolmeen ryhmään. Pitäisi oppia uusia tapoja ajatella jotta pystyisin keskittymään tuohon ensimmäiseen ryhmään ja jättämään muut huolet niille kenelle ne kuuluvat. Uusia uria joille ohjata ajatukset vanhojen paljon tallattujen polkujen sijaan. Tuntuu ylivoimaiselta. Toivottavasti terapeutti pystyy auttamaan.

Kolmas masennuksen syy, jota viimeksi en muistanut, on epäonnistuminen. Epäonnistumisen tunne, uskomus ja kokemus. Ne muut kaksi olivat surematon suru ja purkamaton viha.

Voi kun tulisi joku ja vapauttaisi minut tästä kaikesta. Sanoisi ettei tarvitse enää mennä töihin, ei tarvitse taistella lasten kanssa kännyköistä, peliajoista eikä nukkumaanmenosta, ei tarvitse enää koskaan pukeutua siististi, laittaa tukkaa eikä meikata. Perheesi on turvassa, ei tarvitse huolehtia. Taloutenne pysyy pystyssä, ette joudu myymään taloa ja muuttamaan betonielementtiviidakkoon. Eikä enää koskaan tule syksy ja pimeä. Toukokuu jatkuu ikuisesti. Ole rauhassa ja nauti elämästä.

Illalla vielä päiväkodin kevätjuhlaan kahden lapsen kanssa. Päätä särki jo menomatkalla, mutta ihmeesti selviydyin. Parikymmentä lasta juoksi taukoamatta ympäri pihaa juhlakamppeissaan. Kaatuili, törmäili ja kiljui. Kuvittelin hetken itseäni töihin päiväkotiin. Kauhu.

On valkoisten kukkien aika. Hedelmäpuut, angervot, tuomet, tuomipihlajat, vuokot, leimut.. aivan huikaiseva näky. Kun siniset lemmikit siementävät, levitän siementä joka paikkaan, joka ikisen valkoisena kukkivan puun ja tulppaanin alle. Ensi keväänä, jos Jumala suo, näky on entistä pökerryttävämpi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti