lauantai 3. toukokuuta 2014

Kivenpyörittäjän pyllistys

Pahan päivän jälkeen on toistaiseksi aina tullut paljon parempi päivä. Niin tälläkin kertaa. Lasten koulutielle saamisessa oli kyllä iso työ: olihan täysin käsittämätöntä että yhden ainoan vapaapäivän jälkeen onkin taas koulupäivä. Kuopus oli vapaalla päiväkodista ja uuvutti huomiontarpeellaan. Äitimullaonsulleasiaa kuului noin kuusi kertaa minuutissa. En jaksanut olla se lempeä, läsnäoleva, lauleleva äiti joka haluaisin olla. Pihalla en saanut ottaa juuri askeltakaan. En olisi kyllä jaksanut mitään tehdäkään. Muutaman kuvan sain sentään napattua. Ja löysimme sen viimeisen puutarhaan piilotetun pääsiäismunan! Se oli paikassa josta sen totisesti olisi pitänyt osua meidän kaikkien silmiin jo monen monta kertaa.

Lempikukkani lemmikki aloittelee kukintaa

Puoliso tuli töistä yhden aikaan. Siitä päivä lähti käyntiin. Sain hänet kaveriksi kiviä kärräämään ja pyllistelemään naapurin rajalla. Paikalle ilmaantui kaksikin naapuria arvioimaan ovatko pensasaitataimeni suorassa rivissä. En saanut kaikkia valeessa olleita taimia mahtumaan valmiiseen istutusojaan. Jouduin kaivamaan vielä yhden kukkuraisen kärrykuormallisen savea. Iltayhdeksältä vielä reunustin istutusaluetta kivillä. Tuli se hyvä olo mikä aina tulee kun näkee työnsä tulokset.

Kaukasianpitkäpalko

Lapsetkin olivat koko iltapäivän ulkona. Viideksi kokoonnuttiin yhteiselle aterialle. Jo kuudelta täytyi pitää uusi tauko, kun lempisarjani tuli telkkarista. Tämänpäiväinen jakso oli kerrassaan ihastuttava, taidokas. Kuopus nukahti pikkukakkosen ääreen ja nukkui yhtä soittoa puoli kymmeneen asti, heräsi iltapalalle ja jatkoi unia.

Keto-orvokki viihtyy kukkapenkissäkin

Koiran kanssa ollaan epätahdissa. Se on ollut jo pitkään sisäsiisti mutta ainakin kaksi kiloa kakkaa ja pari pissalammikkoa on pitänyt siivota lattioilta tänään. Pari ulkoilukertaa on mennyt ihan hukkaan, Piki on pidätellyt ansiokkaasti eikä ole suostunut käymään pissalla vaikka seisoisin päälläni. No, en ole kyllä kokeillut. Iltapissatuskin meni mönkään koska kohtasimme peuralauman. Koiralla meni pasmat tyystin sekaisin. Kuvittelenko vain, vai ovatko peurojen valkoiset hännänaluset tähän aikaan vuodesta tavallistakin valkoisempia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti