maanantai 12. toukokuuta 2014

Tiivistelmä

Huilailin, söin pitkän aamupalan, venyttelin, loikoilin ja vähän raivasinkin. Keittiö oli sen näköinen kuin viikonloppuna olisi käyty sisällä vain syömässä ja leipomassa. Pyykkivuortakin alensin vähän. Muutaman köynnöksentaimen kannoin terassille ulkoilemaan ja vankistumaan. Sopivan pilvinen, tyyni sää. Koiran kanssa metsässä, pääosassa kevätpiipot ja metsätähdet. Ja sitten päiväunille.

Huomenna on ensimmäinen käynti mielenterveystoimistossa. Tai ihan tavallisessa terveyskeskuksessa vaan, mutta vastaanottava ihminen on sieltä mtt:sta. (Heh, minulle mtt tarkoittaa maatalouden tutkimuskeskusta.) Aamuyöllä klo 8.15. Mietin pitäisikö jotenkin valmistautua. Mielenterveystoimisto on saanut sairauskertomukseni, ainakin pitäisi olla, mutta se on vähän hassu. Pitää kyllä jotakuinkin paikkansa mutta antaa aika yksipuolisen, vinoutuneen kuvan tilanteestani. Siihen on tarkkaan kirjattu ne asiat jotka juuri silloin, psykiatrin vastaanotolla, pääsivät suustani. On kuitenkin paljon muutakin. Enkä tasan muista niitä huomenna ellen tee niistä listaa etukäteen.

- toimimaton muisti, kokopäiväinen tavaroiden etsiminen ja asioiden unohtelu, pelottavat black outit
- katastrofiajattelu ja yliyleistys
- en halua tavata ihmisiä kuin yksitellen
- en jaksa omia lapsiani, heidän kovakorvaisuuttaan, huutoaan ja riitelyään. Suoritan lasten kanssa olemisen, en ole henkisesti läsnä. Ensin huolehdin heistä liikaa, nyt en ollenkaan, fiilis on että ihan sama
- raivostun yhä lapsille silmittömästi vaikka lääkitys on paljon vähentänyt sitä
- en jaksa huolehtia itsestäni. Pakon edessä peseydyn mutta tukkaa en laita saati että meikkaisin. Hampaat kyllä pesen aamuin illoin
- en siedä pukeutumista. Pakon edessä yritän etsiä edes puhtaat collegehousut jalkaani mutta farkut, suorat housut, rintsikat, paitapuserot, jakut... ei missään tapauksessa. En pysty. Ahdistaa.
- asioiden hoitaminen, alkuun pääseminen on ison ponnistuksen takana, monesti menee monta päivää ennen kuin saan aloitettua, vaikkapa vain laitettua roskan roskikseen
- työhönpaluun ajatus kauhistuttaa. Nimenomaan omaan työhöni. Työtä sinänsä en vieroksu; savea, multaa, lantaa ja pään kokoisia kiviä paiskin menemään olan takaa kelloa katsomatta. Tiedostan että alanvaihto on nykyisessä työllisyystilanteessa mahdotonta. Tunnen olevani umpikujassa. Kyseenalaistan työni merkityksen, tunnen olevani kyvytön vastaamaan asiantuntijaorganisaatiossa puhelimeen, koska en muista mitään. Kysymyksiä tulee ovista ja ikkunoista enkä pysty vastaamaan. Pelkään viran lakkauttamista tai siirtämistä pääkaupunkiin. Pelkään huonosta sisäilmasta tulevia oireita. En usko omaksuvani uusia työtehtäviä ja ohjelmia
- huonot uutiset, ei tunnu näkyvän mitään iloista ja valoisaa kansakunnan tai koko planeetan tulevaisuudessa
- maapallon tilasta, taivaankappaleiden liikkeistä, kärsimystä ja vääryyttä kohtaavien lasten elämästä ynnä muusta isohkosta murehtiminen
- entistä suurempi huoli perheen toimeentulosta, tietenkin
- asiointi Kelan kanssa rassaa, on rassannut terveenäkin, mutta nyt ärsytys on aivan omaa luokkaansa
- pakkoajatukset, jotka toistuvasti tunkeutuvat päähäni vaikka kuinka pyrin niistä eroon
- toisinaan määrittelemätön paha olo joka pakottaa lähtemään jonnekin pois, karkuun, vaikken tiedä minne voisin mennä

Työnjohtaja testaa onko rakennusmateriaali kelvollista

Loppupäivä meni pihalla, iltapalalle vasta tultiin sisälle. Puskajustiina tuli isäntäväkensä kanssa vastaan metsässä, tällä kertaa hihnassa tempoen. Isäntä ihmetteli että onko tuo tosiaan Piki, miten se on noin valtavan iso. Emäntä ihmetteli miksi Piki niin kauheasti haukkuu justiinaa. Sain sanottua että Piki varmaan muistaa että koiranne on kolme kertaa käynyt sen päälle. Asia tuli emännälle uutena eikä isäntäkään muistanut ennen kuin annoin tapahtumapaikkojen koordinaatit.

Tänään kiitän itseäni juuri tuosta sanotuksi saamisesta. Siitä että uskalsin sanoa ja onnistuin sanomaan täysin asiallisesti, toteavasti. Kiitän ja olen tyytyväinen itseeni vaikka sanomisesta tulikin paha olo, luultavasti pitkäksi aikaa.

Puoliso irtisanoutui viimein yötyöstään tänään. Sinne meni sekin tulonlähde mutta eloonjäämisen todennäköisyys kasvoi huomattavasti. Nukkuminen on ihmiselle hyväksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti