Sää lämpeni nopeasti tolkuttoman kuumaksi. Kastelin eilisen alueen uudestaan ja kylvin siihen kesäkukkia. Sitten kiireen vilkkaa sadetin nurmikolle. Lapset viihtyivät sen seurassa varsin pitkään siihen nähden että vesi oli jääkylmää. Koira oli mukana. En ollut näkemässä miten se tuli siihen kuntoon missä sen tapasin: yltä päältä märän hiekan ja mullan peittämänä. Collien turkki on ihana. Kuivuttuaan se oli aivan puhdas.
Iltapäivällä nukahdin taas. Hereillä ollessakin olo oli napakka kuin keitetyllä spagetilla. Mitään muuta tällaisina päivinä ei voikaan tehdä kuin laiskotella. Leivoin kevään ensimmäisen raparperipiirakan. Se on jo miltei syöty vaikka olemme vajaamiehityksellä: esikoinen lähti partiolaisten kanssa yönyliretkelle metsään, puoliso meni illalla perässä. Minä jäin kahden villi-ihmisen kanssa kotiin. Onneksi lapsilisä oli ilmestynyt tilille - sain ostettua 400 grammaa suklaata tuekseni.
Illansuussa suihkutin niitä vietävän ötököitä lumipalloheisistä. Ihme tahmatassuja. Toisella kädellä pidin pistoolia, toisella piti avittaa öttiäisiä poistumaan. Vesi oli vieläkin jääkylmää ja kuraannuin pahemmin kuin koira.
Naapuri kävi partioleirissä vierailulla ja kertoi että sudenpentumme oli suorastaan kiemurrellut onnesta kun isä tuli niin kuin lupasi. Tekee hyvää saada välillä isän huomio kokonaan itselleen ja lomaa pikkusisaruksista.
Nyt natiaiset viimein nukkuvat koko parisängyn vallaten. Terassille olisin mennyt kyllä muutenkin.
Sammalleimu Marianne, taimivaihdon aarteita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti