maanantai 26. toukokuuta 2014

Ihan oikeita piipaa-autoja

Päivästä tuli toivottua vauhdikkaampi. Anoppi vaikeroi ääneen kipujaan, oli aivan harmaa ja sai hädin tuskin hengitettyä. Ei pystynyt syömään. Ei ei, en lähde lääkäriin, kyllä tämä tästä, jääpussi auttaa. Älkää nyt vain soittako mihinkään. Turvauduimme naapurissa asuvaan terveydenhuollon auktoriteettiin joka tuki ajatustamme lääkärin tarpeesta ja arveli ettei potilas varmaankaan jaksa matkustaa istuallaan. Puoliso soitti ambulanssin.

Tuskin mies oli laskenut kännykän kädestään kun hälytysajoneuvon ulvonta alkoi jo kuulua. Seisoimme pihalla niin sanotusti huuli pyöreänä. Kylän vpk-talolla ei päivystetä mutta ensivaste oli silti paikalla ällistyttävällä nopeudella kahden auton ja viiden hengen voimin. Ja huudattivat sitten sitä piipaataan ihan talon nurkalle asti, pois alta risut ja männynkävyt. Hieman myöhemmin ja hieman matalammalla profiililla tuli ambulanssi ja sen mukana kaksi 15-vuotiaan näköistä ensihoitajaa. Jättivät auton keskelle tietä vpk:n auton rinnalle ja valot vilkkumaan ja painelivat sisälle. Meno oli kuin eeärrässä. Ajattelin että tässä hulinassa viimeistään anoppi saa slaakin. Sydänkäyrää, verenpainetta ja en tiedä mitä kaikkea muuta mitattiin hyvän aikaa. Istuin jähmettyneenä pihalla, pitelin koiraa hihnassa ja kuuntelin naapuria joka parhaansa mukaan rauhoitteli minua toimitettuaan ensin pesueemme kotiinsa.

Anoppi olisi halunnut kävellä autoon omin jaloin. Liian kova syke, sanoivat 15-vuotiaat, nostivat anopin paareille, kärräsivät autoon ja veivät mennessään. Potilaan kädenpuristus oli vahva ja lämmin. Illalla soittelimme perään. Rytmihäiriö oli oikaistu ja vointi oli parempi. Huomenna tutkimuksiin. Toivottavasti mystisen, hirvittävän jalkakivun syy selviää eikä anoppi tällä kertaa karkaa sairaalasta ennen sitä.

Olin saanut aamulla terassin sohvalta herätessäni idean, jonka toteutimme. Kiinnitimme koiraverkon jämät köynnöstuiksi terassille. Toinen köynnösverkko estää aamuaurinkoa paistamasta nukkujan silmään kunhan köynnökset vähän kasvavat. Istutin liuskamiinanköynnöstä, kelloköynnöstä, koruköynnöstä sekä aitoelämänlankoja Grandpa Ott's ja Kiss me quick, kaikki omista kylvöksistä. Koskaan ennen en ole istuttanut kesäkukkia ulos ennen kesäkuun kymmenettä päivää. Hallaan on vain niin tavattoman vaikea uskoa kun nukkuu kolmatta yötä napasillaan terassilla.

Tänään kiitän itseäni siitä että usutin puolison sanomaan äidilleen vastaan. Ja siitä että keksin hakea ulkopuolisen auktoriteetin tueksemme.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti