Psykiatrin paperisota

Ennen seitsemää oltiin jo kirkonkylässä viemässä pientä päiväkotiin. Puoli tuntia myöhemmin puolison koululla ja siitä ihan muutaman minuutin päästä kaupungissa. Olin olevinani ovela ja vieväni auton ilmaiseen parkkiin mutta ajoinkin vahingossa rampille jolta päädyin ennenaikaiselle paluumatkalle. Onneksi oli tarpeeksi aikaa suoriutua kunniakierroksesta ja hankkiutua autosta eroon.

Psykiatrin odotushuoneessa tuli epätodellinen olo, kun hänen huoneeseensa meni minun ajallani ihan eri lääkäri ja ihan eri potilas. Oma lääkärini tuli vähän myöhemmin kulman takaa ja kertoi olevansa tilapäismajoituksessa. Kuvittelin saavani B-todistuksen, mutta lääkäri oli saanut paperit työterveydestä vasta eilen juuri ennen kotiinlähtöään. Hän selaili niitä ja esitti tarkentavia kysymyksiä ja uusi serotoniinintakaisinotonestäjäreseptini. Juuri mitään varsinaista asiaa ei ehditty puhua, paperisia viranomaisasioita vain. 

Sain sairauslomaa elokuun loppuun asti. Paperissa seisoo F33.1 Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso. Psykiatri teki muistiinpanoja sikin sokin epämääräisen näköisille suttupapereille. Kehotti keräämään voimia ja marjoja. Tekemään kivoja asioita. Vertasi aivojani tietokoneen keskusyksikköön jossa on käynnissä kerralla liian monta raskasta ohjelmaa. Hitaastihan sellainen toimii jos ollenkaan. Sairausloman aikana tavoitteena on saada muutama ohjelma suljettua. Lääkäri oli tyytyväinen kun kerroin että fyysisesti voin paremmin kuin koskaan kaikesta itseni laiminlyömisestä huolimatta. Paraneminen masennuksesta, joka oireilee ainoastaan nupissa, on kuulemma helpompaa kuin sellaisesta, joka aiheuttaa myös fyysisiä oireita. 

Painoin 2000-luvun alussa 52 kiloa. Nykyään painan 87. Lääkäri katseli pitkään ja väitti etten voi painaa niin paljon. Siltä minustakin tuntuu, mutta vaaka toisensa jälkeen toitottaa yhtä isoa lukemaa. Silti tämäkin lääkäri on suklaan ahmimisestani sitä mieltä että ihan hyvä kun minulla on jotain mikä rauhoittaa. Antaa sen nyt olla vaan. Liikuntaa tietysti kannattaisi lisätä. Seuraava aika psykiatrin vastaanotolle kahden viikon kuluttua. 

Pyysin Kelalta pari viikkoa lisäaikaa B-todistuksen toimittamiseen. Työpaikalta sain suitsait sähköpostitse sairauslomahakemuslomakkeen, täytin ja vein sen saman tien A-todistuksen kanssa postiin. Lähetin kysymyksiä henkilöstöhallintoon ja kuulumisia työterveyteen. 
Henkilöstöhallinto kertoi että palkanmaksu jatkuu 29.8. asti, palkasta tosin vähennetään kolmannes. On vähennetty jo toukokuun alusta asti. Suuni jäi auki. Tunnetko ketään joka ei huomaisi jos palkasta katoaa kolmannes? Minä näköjään tunnen. No, loistava uutinenhan tämä on. Näyttää siltä että selviydytään. Heinäkuulle merkitty vuosiloma siirtyy ja on pidettävä syyskuun 2015 loppuun mennessä. Olisihan nämä asiat voinut selvittää aiemminkin ja säästyä paljolta murehtimiselta, mutta masentunut ihminen ei nähtävästi toimi niin. Ainakaan tämä ihminen.

Väsytti ihan hirveästi. Piti kuitenkin vielä hakea pienokainen kirkonkylältä. Päiväkotiryhmä oli juuri tulossa ulos ja minun pikkuiseni ryntäsi ovenraosta ensimmäisenä, juoksi riemuiten syliini ja piti lujasti kiinni, aivan kuin elokuvissa. Puoliso pääsi kotiin opiskelukaverin kyydillä ja kulkee samalla kyydillä huomisenkin päivän.

Loppupäivä meni toipumiseen. Spagettiolo. Vatsaa väänsi. Nukuin ja söin anopin herkullista kanakeittoa. Naapurin nuori neiti tuli onneksi hakemaan Pikin lenkille. En reagoinut lasten metelöintiin ja tekemisiin vaikka olisivat talon kaataneet ja melkeinhän nuo kaatoivatkin. En reagoinut ovikellon soittoon. Lapsi kurkisti ikkunasta että siellä on joku vieras mies. Sellaista täällä nyt kyllä ei tarvita, ei millään asialla.

Kuunlilja ja kurjenmiekka kesäkuisessa kuosissaan