250 x Cosmos bipinnatus

Kun on tarpeeksi sairas, voi viettää saikkupäivänsä kosmoskukkapuskan vieressä pyydystämässä kameralla mehiläisiä. Halusin kuvan jossa ötökkä on laskeutumassa kukkaan. Ne peijakkaat ovat nopeampia kuin minä. Ehtivät aina istahtaa kukkaan tai poistua näyttämöltä ennen kuin laukaisen. Mutta kun napsii 250 kuvaa, yksi saattaa onnistua.

Aamulla kävin psyko/perheterapeutin vastaanotolla. Puhuttiin isän kuolemasta. Terapeutti sanoi että suru tulee vasta sitten kun olen kuorinut nämä viimeiset eron vuodet pois ja alan muistaa isän jonka tunsin ennen hänen pois muuttoaan ja sairastumistaan.

Puhuttiin lasten tempauksista. Lapselle on tärkeää jäädä toiseksi taistelussa vanhemman kanssa. Se luo turvallisuuden tunnetta. Kieltämisen ja moittimisen sijaan kannattaa kokeilla keskittyä siihen mitä saa tehdä. Saa vaikkapa leipoa pellillisen sämpylöitä tai kurpitsasuklaakakun ja syödä niin paljon kuin vatsa vetää. Voisimme ostaa yhdessä lapsen kanssa kaupasta välipaloja joista hän pitää ja laittaa ne jääkaappiin omalle hyllylleen. Tässä on sinulle viikoksi, saat syödä. Koeta jakaa niin että riittää koko viikoksi.

Puhuttiin työhön paluustani. Kerroin että ihmisten parissa oleminen on ponnistus. Läsnä oleminen. Se että kuuntelee eikä vaivu omiin maailmoihinsa. Nuoren ystäväni hoksauttamana olen ymmärtänyt ettei se johdu välttämättä pelkästään masennuksesta ja uupumuksesta. Terveellekin introvertille persoonallisuudelle sosiaaliset tilanteet ovat väsyttäviä siinä missä ekstrovertti vain nauttii ja saa lisää energiaa.

Siivosin vaatekaappini ja totesin ettei ole mitään päällepantavaa. Kävelin peltotiellä ja metsässä Pikin kanssa. Nautin näistä keskipäivän lenkeistä jolloin kaikki muut ovat koulussa tai töissä ja kylä on autio ja hiljainen. Ryömin omenapuun alla kitkemässä viheliäistä suolaheinää ja istuttamassa puutarhaystävän postissa lähettämiä Jack Frosteja. Lapsi söi omenan, otti sieltä siemenen ja kysyi saako istuttaa sen. Tottahan toki! Merkitsi istutuspaikan ja kasteli huolellisesti.

Illalla kaivelin myös naapurin puutarhassa ja keräsin samettikukan siemeniä. Iltalenkki kierrettiin koko perheen voimin: lapset menivät pyörillä edellä tuhatta ja sataa, vanhemmat ja koira tulivat aikanaan perässä. 

Huomenna on työpäivä mutta etänä - siis lörpsähtäneissä collegehousuissa, virttyneessä viiden euron poolossa ja villasukissa. Todennäköisesti enimmäkseen terassin sohvalla. Toivottavasti ei tuule kovaa ettei mene konseptit sekaisin.