Lapsilukko

Etätyöpäivä. Istuin terassin sohvalla töitteni kanssa ja rouskutin oman puun omenoita. Aurinkoista ja kesäisen lämmintä. Riisuin vähitellen vaatteita pois. Työpäivän päätteeksi tupsahdin olohuoneeseen t-paidassa ja miehen boksereissa. Huoneessa oli omien koululaisten lisäksi kolme vierasta.

Laitoin ruuan uuniin ja hain kirkonkylältä pienokaiselle paidan ja lainakengät. Lasten asut ovat nyt kunnossa, mutta totesin että oma musta paitapuseroni ei mahdu päälle. Kinnaa jo hauiksen kohdalta vatsasta puhumattakaan. (Hmm, kinnaisiko vielä enemmän jos puhuisin vatsasta?)

On raivostuttanut jo pitkään että olipa vaate kuinka laaja hyvänsä, hihat ovat mehupillin malliset. Aina. Mehupillimuoti on pitänyt pintansa yhtä sinnikkäästi kuin pääkallot. Surffailin netissä etsimässä jotain soputelttatyyppistä ratkaisua mutten löytänyt. Oikeasti en tarvitsisi kuin hihat ja miehustan. Puen näet paidan päälle polvipituisen hihattoman.. niin, en minä tiedä näistä naisten vaatteiden nimistä. Ehkä se on tunika? Mistä tietää mikä on mekko ja mikä on tunika? Mikä on paita ja mikä toppi? Housuilla esiintyy kaikkia muita nimiä paitsi housut. Väreillä esiintyy kaikkia muita nimiä paitsi värien.

Kävin esikoisen ja Pikin kanssa koiraystävän luona sopimassa Pikin hoidosta hautajaispäivänä. Kehottivat tuomaan koiran jo edellisenä iltana niin ei aamukiireissä tarvitse enää siitä huolehtia.

Ystävä muuttaa sulhasensa luokse eikä yhteen asuntoon mahdu kahden asunnon tavarat. Hän kävi illalla tuomassa pienokaiselle ihanan valkoisen nallen ja kolme ilmeikästä tyynyä.  Lupasin että meille voi tuoda - kyllä meillä niistä jotain irti saadaan.

Voimat valahtivat kropasta ja kyyneleet kipusivat silmiin kun luin opettajan viestin: tokaluokkalainen on istunut koko syksyn tunneilla syömässä kynää eikä suostu tekemään tehtäviä. Siksi on nyt läksynä myös ne tunneilla tehdyt tehtävät. Lapsi sanoi heti koulusta tullessaan että on paljon läksyjä. Olen kehottanut iltapäivästä lähtien tekemään vähän kerrallaan. Turhaa. Hän on lukossa, en saa viestiä menemään läpi. En pääse lapsen pään sisään. Mitähän siellä liikkuu? Hän vihaa koulua. Kerroin että jos ei tee läksyjä, jää luokalleen eli joutuu käymään koulua vielä kauemmin. Ei vaikutusta. Jotain ammattiapua tuon kullanmurun kanssa tarvittaisiin. Puoliyö lähestyy ja lapsi pakertaa isänsä kanssa keittiön pöydän ääressä. Isälläkin on koulupäivä ja näyttökoe huomenna. Äänestä kuulee ettei hänkään enää kauan jaksa. Tämähän on ihan hullua. Kunpa joku tulisi ja nostaisi nämä koulunkäyntimurheet harteiltani.

Pihlaja, puista ihanin