Kävin terveyskeskuksessa näyttämässä napaani. Muut leikkaushaavat ovat siistejä mutta navassa oleva on aika räjähtäneen näköinen, ollut alusta saakka. Nyt se on myös alkanut epäilyttävästi punertaa. Lääkäri kirjoitti antibioottikuurin. Mitäs minulla näitä pillereitä aamiaispöydässä nyt onkaan: kaksi verenpainelääkettä, kaksi mielialalääkettä, antibiootti, kipulääke, kaksi kalaöljykapselia, sinkki ja d-vitamiini. Äkkiä laskien kymmenen. Sairaalassa käyttäydyin kuin lapset: piilotin aamulääkkeet kurkkupastillirasiaan. Otin ne vasta iltapäivällä leikkauksen jälkeen, jolloin sain nieltyä ne ruuan kanssa. Nielemisvaikeuksien ja herkän oksennusrefleksin syy lienee "aktiivinen kieli" niin kuin hammaslääkärini sanoo. Hän puuduttaa kielen ensimmäisenä jotta saa työrauhan. Potilaan olo helpottuu samalla huomattavasti. Aika monta hammaslääkäriä piti tavata ennen kuin näin fiksu löytyi.
Kilpirauhassodasta lukiessani aloin taas miettiä näitä oireitani. Masennus, muistamattomuus, keskittymiskyvyttömyys, väsymys, korkea diastolinen verenpaine, keskivartalolihavuus, huono kuulo, tasapaino-ongelmat, lihasten ja jänteiden jäykkyys ja hidas palautuminen, sappivaivat.. kaikki ovat myös kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Mutta arvot ovat kunnossa, sanoo lääkäri. Niin on sanottu monelle muullekin ja kuitenkin vajaatoiminta on myöhemmin, vuosien sairastamisen jälkeen todettu.
Kiireen vilkkaa pitäisi nykäistä verenpisarat sisälle ja ottaa niistä pistokkaat sekä istuttaa neljä ruukkukärhöä maahan pakkasilta suojaan. Kolmelle köynnöstävälle on paikka valmiina, Arabellalle ei. Kaivamaanhan minä en pysty varmaan pariin viikkoon, enkä nostelemaan juuripaakkuja. Pitää pehmitellä puolisoa. Lisäksi työlistalla on kirsikka, humala, pari juurrutuskokeilun tuloksena syntynyttä aroniantainta ja talvivalkosipulin istukkaat, viimeisten omenoiden kerääminen sekä kesäkukkaruukkujen tyhjentäminen. Mutta en valita. Umpisuoliprojekti olisi voinut iskeä paljon pahemmallakin hetkellä, vaikkapa silloin kun istutuspöytä notkui taimia. Tai silloin kun olin raskaana. Tai puolison toisessa kotimaassa.
Huusin Huuto.netistä kaksi paitaa. Sain yhden. Ikävä kyllä, nyt huomaan myyjän saamista palautteista että monelta ostajalta on jäänyt tuote saamatta. Laitoin ylläpidolle palautetta, saa nähdä vastaavatko ja mitä. Vahinko ei ole rahallisesti iso, mutta horjuttaa luottamusta postitse tapahtuvaan yksityisten väliseen kaupankäyntiin. Elektroniikkaa tai muuta hintavampaa en toki huutaisikaan, paitsi jostain niin läheltä että voi mennä itse hakemaan ja maksamaan. Olen myynyt ja ostanut huutiksessa siitä lähtien kun tulin äidiksi yksitoista vuotta sitten ja kaupat ovat sujuneet tähän asti oikein hyvin.
Lapsi sai wilmaan +-merkinnän! Ensimmäisen kautta aikojen! Kun kerroin hänelle siitä, hän suuttui, alkoi raivota ettei hänelle voi tulla mitään plussaa ikinä, hän on maailman huonoin kaikessa eikä osaa mitään. Ja piiloutui peittoni alle mököttämään puoleksi tunniksi. On kovin vaikea ymmärtää mitä hänen päässään liikkuu. Illalla lapsi pakersi taas läksyjensä ja vanhemmat omenoidensa kanssa saman pöydän ääressä. Toinen koululainen oli tekevinään läksyjä maaten olohuoneen matolla ja kaikki kolme tenavaa riitelivät ja viisastelivat keskenään niin että jouduin lopulta poistumaan paikalta komennusäänen ja hermojen menettämisen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti