Sumuaivo tarkkailussa

Isän hautajaiset olivat pieni, kaunis tilaisuus, jonka jälkeen päädyin terveyskeskuksen päivystykseen, sieltä aluesairaalan päivystykseen ja viimein yliopistosairaalan ensiapuun. Maakuntamatkailun teemana oli umpilisäkkeen tulehdusepäily. Lyhyiden yöunien jälkeen tyhjin vatsoin odottelen tarkkiksella leikkaukseen pääsyä ja toivon ettei enää löytyisi kovin monta lääkäriä painelemaan vatsaani. Ystävällinen naapuri otti lapset talteen jotta puoliso sai kyyditä potilasta puolen yötä ympäriinsä. Pikin hoitaja ilmoitti että koira saa olla heillä vaikka kaksi viikkoa, hoida vain rauhassa itsesi kuntoon.

Päivitys sunnuntai-iltana noin kello yhdeltätoista : Selviydyin leikkauksen jäljiltä ensimmäisen kerran istumaan ja söin ensimmäisen kerran kahteenkymmeneenviiteen tuntiin. Voittajaolo. Ja helppo nakkihan tämä on sektion jälkeiseen elämään verrattuna. Seuraava projekti on liikkeelle lähtö. Ei saa yrittää ilman hoitajaa. Olen tavannut tällä matkalla vain ystävällisiä, taitavia hoitajia ja lääkäreitä.

Sairaala on semmoinen paikka missä tykätään tehdä ihmiseen reikiä. Ikävintä oli kanyylin laitto kämmenselkään. Kaikki muu onkin ollut ihan ok.

Elämään sisältyy yllätyksiä. Tämä jää varmasti mieleen positiivisena kokemuksena. Kivutkaan eivät missään vaiheessa ylittäneet nelosta asteikolla nollasta kymmeneen. Vielä.

Ensimmäisen kerran huomasin nyt, että hiekasta ripotellaan risti.