Kirpparihai

Hieno päivä, kertakaikkiaan. Vääntäydyin seitsemältä hereille ja hetkeä myöhemmin koko muukin perhe. Kulkeuduin puolison koulukyydissä kaupungin laitamille ja köpöttelin ensivisiitille kirpparille jota ystävä on jo useampaan kertaan suositellut. Kela näet laski elokuun sairauspäivärahani uudestaan ja äityi laittamaan tililleni hiukan rahaa. Sitä kai he yrittivät eilisessä kirjeessään kertoa.

Vietin kirpparilla koko sen ajan mitä puoliso koulussa. Kellonaikoja ei ollut sovittu, mutta tulin valmiiksi juuri samalla hetkellä kuin hän. Ostin itselleni muutaman tarpeeksi suuren työkelpoisen vaatteen, esikoiselle paitoja ja housuja sekä iskemättömän näköisen toppatakin kahdellakympillä ja talvitennarit kahdellatoista eurolla. Kotimatkalla poikettiin vielä kahdella pienemmällä kirpparilla ja täydennettiin ostoksia yöpuvuilla ja luistelukypärällä. Rahaa riitti vielä ruokaostoksiinkin. Arki tuntui hetken kevyeltä.

Nyt kun on joutunut peilistä vahtimaan leikkaushaavojen parantumista tai potentiaalista tulehtumista olen sisäistänyt että onhan se maha tavattoman iso. Ei se paljonkaan isompi ollut ennen synnytyksiä. Ja ihan saman mallinenkin se on kuin silloin. Jotain tarttis tehdä. Nyt kun olen vielä kävellyt vaivaisesti ja tukenut kädellä vatsaa, johan on ihme ellei joku naapuri kohta kysy milloin on laskettu aika.

Olo on niin paljon kohentunut että saan jo itse sukat jalkaan. Tavaroiden maasta poimiminen ei tunnu hyvältä vieläkään ja kylläpä ne sinne nyt putoilevatkin. Nostelukiellosta joudun muistuttelemaan itseäni jatkuvasti, sillä nostelen ja kanniskelen painavia esineitä, kasveja ja ihmisiä normaaliarjessani usein. Ostoskorissammekin on yleensä vähintään kuusi litraa maitoa jolloin painoraja jo ylittyy.

Perkasin vaatekaapistani pois kaikki ne vaatteet jotka vähänkin kinnaavat tai joita en muuten ole tullut käyttäneeksi aikoihin. Tuli mukavasti tilaa "uusille" sopivan kokoisille loimille. Mikähän siinä onkin että kirpparilla on oikein mukava shoppailla mutta vaatekauppoihin astun vasta äärimmäisessä hädässä ja valmiiksi ahdistuneena. Kirppareilta löydänkin paljon helpommin jotain kelvollista päällepantavaa. Kyse on jostain määrittelemättömästä muustakin kuin siitä että neljänkympin paidan saa kirpparilta kolmella eurolla. Jonkinlaisesta saalistuksesta ehkä.

Lapset eivät tänään huomanneet tapella ollenkaan. Pienin kyllä huusi kaulasuonet pullistuen koska lelu unohtui päiväkotiin, mutta hyvä ruoka, parempi mieli. Isoin oli monta tuntia kaverillaan kylässä. Keskimmäisen alaosa oli tuolilla ja yläosa pöydän alla. Siellä hän luki Aku Ankan taskaria.

Ihmeen kaupalla muistin katsoa Vain elämää. Kyllä oli hieno. Aikamoinen artistipläjäys mukana tällä kaudella. Suomalaisen viihteen legendoja ja tulevia legendoja. Jenni Vartiainen ihastuttaa aivan erityisesti. Vesa-Matti Loirin nimen mainitseminen sai puolisonkin siirtymään sirkkelin luota tv:n ääreen. Hänen lauluäänensä tai koomisten hahmojensa fani en ole mutta kumarran syvään hänen mittavan elämänuransa, ällistyttävän monitaitoisuutensa ja pohjalta nousunsa edessä. Ystävä kuittasi facebookissa että ohjelman nimi‬ oli hetken aikaa twitterin toiseksi suosituin hashtagi. Koko maailmassa!

Koetan löytää yösijan kissojen seasta. Lapsia nukkuu ympäri taloa mutta tässä huoneessa ei tänä yönä yhtäkään.

Kaunopunahattu, Echinacea purpurea