Pömppö piiloon

Yötä myöten läksyjä tehnyt lapsi nukkui täydessä unessa kun heräsin kahdeksalta aamulla. Koulu alkaa puoli yhdeksältä. Déjà vu. Perillinen ehtinyt panna hanttiinkaan kun oli niin kiire. Muutamassa minuutissa peseytyi, pukeutui, söi ja lähti. Kuulemma ehti ajoissa kouluun. Illalla on taas valitellut kuinka vihaa koulua, koulu on tyhmä. Kaikki siellä on tyhmää. Olen koettanut saada tarkempaa tietoa mutten onnistu. Kerroin lapselle että jos hän ei halua kotona kertoa, voi mennä puhumaan vaikka terveydenhoitajalle. Ei, sanoo lapsi.

Mikä ihana päivä. Mies ja lapset koulussa ja hoidossa. Suurin osa kylän väestä koulussa tai töissä. Metsä ja ranta oli ihan vain Pikin ja minun. Koira otti kunnon hepulit, osaisinpa itsekin innostua samalla tavoin. Yhtäkkiä kuulin haukuntaa ja kytkin koiran hihnaan. Vasta useamman haukahduksen jälkeen tajusin että olin luullut korppia koiraksi.

Kesäisen lämmintä ja aurinkoista. Kaivelin vaihtotaimia puutarhasta päivälliseen asti. Siirtelin sinne tänne kylväytyneitä nauhusvauvoja omaan rivistöönsä. Löysin nauhusten seasta täysin tuntemattoman kellokukan, joka on kotoisin taimenvaihdosta tai siemenkirjeestä ja kukkii nyt ensi kertaa. Nimilappu on lähtenyt pikku apulaisten matkaan.

Puoliso siivosi tietokonetta, mitä kaikkea lie sieltä poistanut. Nyt ei kaadu koko ajan. Mutta kello käy perunoita. Naapuri siivosi pihaansa moottorisahalla. Iltapäivällä puskista kuului kiukkuinen per***e, bensa loppu. Muutama puu jäi siis vielä pystyyn. Kaadetut ja karsitut tulevat kuulemma meille polttopuiksi.

Kyselin vähän netissä ja eräs tuttava lupasi oitis lainata mustia vaatteitaan. Kävin hakemassa kolme mekkoa ja kaksi jakkua sovitukseen. Yksi mekko sopii erityisen hyvin. Pitkä yhtenäinen musta vaate tekee ihmeitä pömppömahalle. Näytän tavallisesti siltä kuin synnyttäisin millä hetkellä hyvänsä mutta tuossa mekossa vatsaa ei huomaa. Se on myös rennompi, mukavampi ja viileämpi kuin ensin suunnittelemani asukokonaisuus. Minullahan on aina kuuma kaikkialla ja epämukavaa missä vaatteissa hyvänsä paitsi raksahaalareissa.

Tarjoilin lapsille iltapalan sillä välin kun puoliso vei koiran lenkille. Yksi lapsi piiloutui syötyään leipänsä. Kun etsin hänet ja komensin hammaspesulaan, hän alkoi raivota: Ei! Pitää saada ensin iltapala! En ole syönyt iltapalaa! Mulla on nälkä! Tästä asiasta meillä on puhuttu vuosia mutta viesti ei tunnu menevän perille: kun häivyt ruokapöydästä, olet lopettanut aterian. Ei minun tapauksessani, huutaa lapsi. Kyllä, myös sinun tapauksessasi.

Sumuaivon eläinhavainnot, osa kaksi. Luulin kissaa kärpäseksi. Kesän mittaan kärpäset ovat olleet seuranani iltaisin tietokoneella, tallustelleet tekstin päällä (ei muuten lähde vaikka kuinka hiirellä huitoisi) ja kutitelleet käsivarsia. Vielä löytyi jostain yksi kutittelemaan. Huitaisin sen pois mutta se tuli takaisin, joka kerta täsmälleen samaan paikkaan. Lopulta vilkaisin mikä ötökkä on niin sinnikäs. Kissan viikset!

Ajoissa nukkumaan ja aamulla leipomaan uudella reseptillä. Taimivaihdoissa on tapana pitää nyyttärit.

Puutarhuri ottaa mittaa isosta arskasta