Saattelin hyväntuulisen tokaluokkalaisen koulun nurkille. Piki saa aina hepulin kun lapset erkanevat laumasta ja lähtevät kouluun. Mukaan pitäisi päästä. Keräilin ja siivoilin perennansiemeniä. Jotkut eivät meinaa kypsyä millään. Onneksi on luvattu lämmintä säätä, ehkä vielä ennättävät. Pelasin Pikin kanssa jalkapalloa. Kaivelin hiekkakäytävälle salaa kasvaneet reunuspäivänkakkaran siementaimet purkkiin ja vein ystävälle.
Siivosin olkkarin, ts. kaivoin sohvan esille vaatevuoren alta siltä varalta että saamme lähiaikoina vieraan. Etsin puolisen tuntia kahta täkkiä. Sellaista täysikokoista aikuisen täkkiä jonka alla nukutaan. Löysin yhden, toinen jäi kadoksiin. Kyllähän tämä huusholli on sekainen ja täynnä mutta silti, miten tämä on edes mahdollista? Yksi vaeltelevista nukkujista vaikuttaisi viimein valinneen yhden sängyn omakseen. Sijasin sen hänelle ja samalla koko huoneesta tuli hänen omansa.
Ja sitten se viimeinen niitti. Nyt minut saa kuskata hullujenhuoneelle. Huomasin tien pientareella pienen pensashanhikin siementaimen ja poimin sen mukaani. Kävi niin sääliksi. Ensi kesänä kunnan leikkuri olisi vetänyt sen maan tasalle. Mutta kun hanhikki on toinen niistä kasveista joita en luvannut kuunaan pihaani huolia! Toinen on tämä.
Laitoin tokaluokkalaiselle kuulakärkikynän poikittain suuhun kun hän alkoi tehdä läksyjä. Hänen mielestään se auttoi. Pitäisi kuulemma kuitenkin olla puinen, jotta siitä saisi pureskeltua paloja irti.
Illalla kylvyssä pienokainen toimitti että jos jalassa on umpisuoli niin sitten pitää leikata se jalka. Hän oli myös huolissaan vatsassani olevasta kamerasta. Vakuuttelin että lääkäri otti kyllä kameransa talteen toimenpiteen päätteeksi.
Tästäkin kuusta sitten selviydyttiin vaikka oli ehkä tiukinta ikinä. Huomenna tulee lapsilisä. Vaikka päivät solisevat sormien välistä ja ovat illassa ennen kuin huomaankaan, lapsilisäpäivä on ollut ikuisuuksien takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti