Etsivät etsivät

Sumuinen aamu. Jätin koululaisen syömään aamupalaa ja köpöttelin Pikin kanssa metsään. Otin kuvia metsästä ja puutarhasta, palasin kymmenen aikaan sisään ja aloin muistella olenko syönyt aamupalaa. Ei ollut nälkä, mutta koska lääkkeet olivat ottamatta, päättelin etten ole syönyt.

Purkitin ja pakastin viime yön muhineet omenasoseet. Tallensin ja käsittelin aamuiset kuvat. Ärsyynnyin siitä etten osaa ottaa vauhdissa teräviä kuvia Pikistä. Turhauduin kun kuvansiirto takkusi eikä nettiin taaskaan päässyt. Ei edes kännykällä, joka sentään on tähän asti ollut pomminvarma. Ja sitten yhtäkkiä pääsikin. Innostuin huomatessani että Vain elämää alkaa huomenna. Tanssiohjelmahan alkoi jo viime sunnuntaina ja yritin katsellakin sitä sairaalan sängystä mutta uni vei mennessään. Katselin sen tänään tässä bloggaamisen lomassa. Mielenkiintoista porukkaa saatu mukaan. 

Facebookissa nauroin taas kerran makeasti rakkaalle suomen kielelle. Searching detectives will search searching detectives. Sama suomeksi: Etsivät etsivät etsivät etsivät etsivät. Tai tämä: An inventor invented a cookie. After inventing a cookie the inventor invented that the cookie was already invented. Suomeksi: Keksijä keksi keksin. Keksittyään keksin keksijä keksi keksin keksityksi.

Etanaposti toi anopilta ja Kelasta kirjeen. Anopin kirjeestä sain tolkkua. Sähköposti kertoi että kukkasipulit ovat matkalla kotiin. Wilma oli tänään ihan hiljaa. Se on varmaan rikki.

Kuorrutin ja koristelin täytekakun, pesin koneellisen pyykkiä, kannoin sen esikoisen avustamana ulos kuivumaan, huomasin kuolleen kuusenlatvan, hain oksasakset, napsaisin latvan ja yhtä sun toista muutakin. Kuusi kasvattaa yllättävän helposti uuden latvan. 

Pienokaisen päivähoitoryhmä oli koko päivän retkellä metsässä. Keittelivät lounaansa trangialla. Olen todella iloinen tuosta luontoryhmästä ja retkipäivänä vallinneesta upeasta syyssäästä. Natiainen kertoi ylpeänä löytäneensä suppilovahveroita.

Päivällisen ja täytekakkukestien jälkeen pidimme puolison kanssa omenasosetalkoot. Vatsani on toipunut jo sen verran että kykenin käyttämään omenaporaa. Uusi kukkurainen kymmenen litran kattilallinen muhimaan. Koululainen teki talkoopöydän ääressä läksyjään ja söi lyijykyniä. Ensin meillä järsittiin huonekaluja, sen jälkeen paitoja ja nyt kyniä. Odottakaahan ipanat kun teillä jonain päivänä on oma koti. Äiti teroittaa hampaansa ja tulee kylään! Tänään teroitin vain kyniä. Loppumattomiin pieniä lyijykynänpätkiä ja värikyniä, kaikki terättömiä. Saman tien järjestin taloutemme kaikki kynät, tussit, permanentit, puuvärit, väriliidut, lyijy-, lyijytäyte- ja kuulakärkikynät omiksi ryhmikseen ja rikkinäiset roskiin. Rauhoittavaa.

Leikkausarvet kutiavat. Se on muistaakseni hyvä merkki. Mutta kiusallista. Pitää muistaa koko ajan varoa ettei kynsäise tikkejä.

Kotikulmilla