sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syksyn hienoin päivä



Tilasin illalla nettikaupasta itselleni kännykän. Aamulla puoliso halusi kantaa euronsa kekoon ja muutimme tilaustani hieman kalliimpaan mutta kuulemma paljon parempaan suuntaan. Olen viime aikoina itsekseni miettinyt miksi ihmisillä on erikseen kännykät ja tabletit ja miksei markkinoilla ole kovinkaan paljon laitteita jotka toimisivat molempina. Ja kas: minulle on nyt tulossa juuri sellainen puhelin joka yhdistää nämä molemmat värkit. Huonompiakin päivän avauksia on nähty.


Ja yhä paremmaksi päivä kehkeytyi. Pakkasimme eväät reppuun ja perheen autoon. Muutaman kilometrin jälkeen pysäköimme metsätien päähän ja patikoimme muutaman sata metriä kodalle. Teimme tulet, paistoimme makkarat paitsi sen yhden jonka koira ehti varastaa. Kiertelimme kauniissa maastossa, ihailimme ruskan värejä ja muutaman sienenkin löysimme. Lapset ulkoilivat ja liikkuivat luonnostaan, patistamatta. Juoksivat, hyppivät, kiipeilivät kivillä. Kenelläkään ei ollut mitään valittamista eivätkä ikävät asiat pyörineet mielessä. Lasten ja koiran riemua oli ihana katsella. Tällaisia retkiä pitäisi tehdä paljon useammin.


Esikoinen jäi taas kerran kiinni naahimisesta. Viikonlopuksi ostamani herkut olivat sulaneet parempiin suihin. Perheen säännöt valuvat hänestä kuin vesi hanhen selästä. Rangaistukseksi hän sai tehdä pullataikinan. Hyvinhän se sujui ja lapsi näytti pitävän rangaistuksestaan. Paistoin taikinasta kaksi pellillistä omenapiirakkaa. Kenenkään maha ei veny niin paljon ettei huomiseksi jäisi.



Katsottiin Vain elämää, Paula Vesalan päivä. Synkkiä ja ahdistavia lauluja. Ihan hirveitä. Ajattelin jo etten voi enempää katsoakaan, mutta juuri silloin tunnelma keveni. Moni moittii ohjelmaa valmiiksi itketyksi ja teennäiseksi. Minulle se on upea musiikkiohjelma. Kuulen tarinoita laulujen takaa ja vuosien takaa. Saan nauttia loistavasta bändistä. Näen ehkä ihastuttavan puolen laulajasta jota olen etäältä inhonnut. Tutustun artisteihin ja biiseihin joita olen kuunnellut vain puolella korvalla. Esimerkiksi Lautturi kasvoi aivan uusiin mittoihin nyt kun tiedän sen syntytarinan. Paula oli myös oikeassa sanoessaan että Jenni Vartiaisen tulkinta on parempi kuin alkuperäinen. Oikein paljonkin parempi. Tämän jakson kuluessa tajusin miksi Paula on niin tutun oloinen. Hänellä on minun äitini silmät.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti