Sunnuntaina aamuyöllä iski karmea fasettilukko lapaluun alle. Nousin jumppaamaan ja pyysin puolisoa hieromaan. Lopuksi otin grammaisen paratabsin. Aamulla heräsin uudenveroisena ja pinkaisin Pikin kanssa lenkille. Sen jälkeen pesin ja istutin vaihtokasveja iltakahdeksaan asti. Pari kertaa kävin syömässä perheen kanssa. Mikä ihana päivä! Mikä ihana terveys!
Kasvien pesu eli juuriston pitkäkestoinen mäntysuopakylpy on tarpeen mahdollisten nilviäisen munien tuhoamiseksi. Lehtien ja varsien osalta kasvit on myös syytä syynätä tarkkaan jos omalla tontilla ei vielä etana- ja kotilo-ongelmaa ole eikä sitä sinne halua. Vaihtarien ruukuissa olleet mullat kannattaa hävittää sekajätteenä tiukasti solmitussa säkissä ja ruukut pestä huolellisesti ellei hävitä niitäkin. Kirpaisee aikalailla laittaa multaa sekajätteeseen mutta teen senkin jos vain voin sillä välttyä kotiloilta.
Monelle kasville oli paikka valmiina: punaväriminttu, tarhajuoru, komeamaksaruoho, purppurapunalatva, vino pino sormustinkukkia, päivänhattu, ranskantulikukka ja reunuspäivänkakkara pääsivät uusimmalle istutusalueelle. Naapurista saamieni kasvien tieltä raivasin pois sellaisia joita on muuallakin puutarhassa ja laitoin ne jakoon paikalliselle nettikirpparille. Pienimmät taimet ja ne joilla ei ole valmista paikkaa majoitin vauvalaan. Lopulta jäljellä oli kolme tunnistamatonta tainta joilta on nimilappu hukassa. Voi Aivo, älä koskaan, ikinä, missään olosuhteissa ajattele että no kyllä mä tän nyt muistan ja heitä roskiin ruukkua johon kasvin nimi on kiinnitetty.
Aamulla heräsin kurkku käheänä. Pääsin lähtemään itsekseni ja olin työpaikalla puoli kahdeksalta. Kun pihisin puhelimessa työterveyshoitajalle varatakseni masennusaikaa ensi viikolle, sain kaupanpäälle puhekiellon. Työpäivä sujui kuitenkin hyvin, kunnes iltapäivällä alkoi olla kurja olo ja nukahdin lukemani tekstin ääreen. Kotona pidin mykkäkoulua ja kirjoitin puolisolle viestejä. Lapsilla oli hauskaa. Iltaa kohden kurkku entistä ärtyneempi ja hieman ylimääräistä lämpöä. Otin käyttöön vanhat aseeni sinkin, valkosipulin, mustaviinimarjamehun ja nenäkannun. Isän hautajaisiin mennessä olisi kiva olla kunnossa.
Ajoittain huomaan lievää näppäryyttä puuhissani, sellaista entisen minän monta rautaa tulessa -meininkiä ihan toimivalla lopputuloksella. Vie mennessäs ja tuo tullessas. Asioita tulee mieleen ajoissa. Tänään huomasin myös hellittäneeni otetta töissä. Olenko se minä vai onko se lääkitys, mutta otan rennosti jotkin sellaiset asiat joiden kanssa vuosi sitten pingotin. Mutta muiden asioista huolehtiminen on verissä. Laitoin puolisolle viestin jotta hän muistaisi tapaamisen opettajan kanssa. Tapaaminen oli myös merkitty kalenteriin ja siitä puhuttiin eilen illalla. Kun kirjoitin kysymyksen mitä opettajan kanssa puhuttiin, puoliso peitti silmänsä käsillään: oli unohtanut mennä.
Verenpaineet ovat lähellä tasoa 150/100. Leposyke 99. Ei hyvältä näytä. Ehkä flunssa nostaa niitä?
Malus domestica 'Punakaneli'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti