Kerro millaista partioretkellä oli, mitä kaikkea siellä tehtiin? Anna ensin puhelin. Mä en kerro mitään enkä tee sitä enkä tätä jos mä en saa puhelinta. Esikoinen ja keskimmäinen saavat aika-ajoin pelata älypuhelimella. Erittäin huono keksintö. Aiheuttaa riippuvuutta ja paljon huutoa. Muuttaa kiltin, yhteistyökykyisen koululaisen järkeä vailla kiljuvaksi villipedoksi. Pakkoko niille sitten oli semmoinen hankkia? Niinpä. Pakkoko oli hankkia lapsiakaan. Puoliso sentään suostui kertomaan retkestä ja kertomuksen myötä pienemmätkin partiolaiset lipsauttivat suustaan miten kivaa oli ollut.
Lapset pysyvät kätevästi hiljaisina ja sovussa kun niille antaa kännykät. Sille tielle olisi helppo lähteä, varsinkin minun tilanteessani. En ole vielä antanut periksi. Haluan että lapset ovat mukana tässä elämässä, elävät, leikkivät, kokevat, näkevät. Ja vaikka sitten tappelevat ja huutavat. Puhelin ei saa ryöstää heidän lapsuuttaan.
Laitoin ruuan uuniin ja leivoin pullat nousemaan. Pakenin pariksi tunniksi päiväunille. Illalla puoliso vei lapset hetkeksi napakelkalle. Heti kun he palasivat, jouduin vetäytymään uudestaan. Kantelevia, riiteleviä ja vaatimuksia esittäviä lapsia ramppasi ovesta. En sanonut mitään, menin peiton alle. Pian luultavasti myös lukitsen oven. Ehkä en poistu tästä huoneesta ennen kuin he muuttavat kotoa pois. Näin väsynyt en ole ennen ollut, aivan kuin olisi tulossa joku uusi, entistä pahempi katkeaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti