Mietin miksei voisi harrastaa vain maltillisesti, kohtuudella. Ei, aina pitää häärätä järkeä vailla. Yhtenä vuonna kylvin koko pussillisen zinnian siemeniä esikasvatukseen. Kun taimet kasvoivat, koulin jokaisen omaan ruukkuunsa. Ennen ulos istutusta karaisin niitä kantamalla aamuisin ulos ja iltaisin sisään. Yli kahtasataa zinniaa. Nyt olen jo oppinut ettei koko pussillista tarvitse kylvää.
Varaan lumityöt mieluusti itselleni varsinkin pakkasella. Homman viehätys saattaisi liittyä vaikkapa siihen että saa jotain näkyvää järjestystä ja siisteyttä aikaiseksi. Isot linjat järjestykseen. Ja saa liikuntaa ja raitista ilmaa ilman että täytyy poistua omasta pihasta. Ai niin, soo, ei saa analysoida. Pitää vain tuntea ja kokea. Lumityöt ovat siis ihan vaan kivoja.
Pikkuinen jätettiin isoäidin kanssa sisälle koska hän on vähän flunssainen. Lapsi näki uuden lumen ikkunasta ja halusi palavasti päästä toisten joukkoon ulos. Hän otti itsenäisesti esille kaikki ulkoiluun tarvittavat vaatekappaleet ja ilmeisesti myös puki suurimman osan itse. Ei näkynyt sitä lapamatoa joka valuu pitkin lattioita aina silloin kun vanhemmat ovat pukemassa. Isoäiti heltyi ja toi pienokaisen pihalle.
Saunaan mennessä huokaisin puolisolle että lapset ovat kitisseet kimpussani koko päivän. Puoliso muistutti että se on heidän tapansa kertoa miten tärkeä heille olen. Isommatkin ihmiset tulevat usein sanoneeksi läheisilleen jotain aivan muuta kuin pitäisi, ihmekö sitten että lapset. Viisaita sanoja. Silti joskus toivoisin pienenpientä taukoa näihin vinkunaksi ja kanteluksi naamioituihin rakkauden ja luottamuksen osoituksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti