Pisaratartunta

Pysyttelin peiton alla kunnes koululaiset olivat lähteneet. Odotellessa nautin kirkasvaloa ja tietoista läsnäoloa kuulokkeilla. Läsnäoloharjoitukset menevät yhä huonommin. Psykologin ystävällinen ääni kertoo että on aivan normaalia, että ajatteleva mieli vie tarkkaavaisuuden mennessään. Harjoituksen kannalta on olennaista että kärsivällisesti vain palautat tarkkaavaisuutesi yhä uudestaan takaisin... niin, mihin? En muista!

Aamupäivällä kuuntelin anopin muisteloita 50 vuoden takaa, hoitelin taimiani ja istutin pari uutta pistokasta. Miten olen voinut tulla kaiken tämän ajan (reilut 10 vuotta) toimeen ilman lisävaloa! No, talvetettavia minulla ei ole ennen ollut ja esikasvatettavienkin lajivalikoima on ollut suppeampi. Nythän valon ja talvetustilan tarve uhkaa lähteä käsistä, kun sain vielä tämän pisaratartunnankin. Verenpisaroita on nyt neljää lajiketta, useampi taimi kutakin, ja listalla on jo kuusi jotka haluan saada, vaikka viime vuonna tulin hyvin toimeen yhdellä ainoalla Sir Matt Busbylla enkä edes tiennyt kaikkien näiden ihanuuksien olemassaolosta. Pelkään että sama juttu saattaa tapahtua pelargoniain kanssa. Tänään keksin että koska taimipurkit ovat tarjottimilla, voin siirtää alla olevat hyllyt kauemmas ikkunalaudasta ja myös toisistaan. Nykäisin tyhjästä paljon lisää tilaa uusille taimille.

Iltapäivällä tein lasagneten työ- ja koulueväiksi meille vanhemmille. Koska koululaiset tulivat parahiksi kotiin, tarjosin sitä heillekin. Siinä oli sipulia (yök), kesäkurpitsaa (yök), paprikaa (yök!) ja suppilovahveroita (YÖK!) mutta lapset söivät niin että kohina kävi. Vanhempi ei kysellyt mitään, nuorempi kysyi onko tuo punainen ketsuppia. Sanoin että paprikaa. Lapsi sanoi ettei se ole paprikaa, koska paprikaa ei voi syödä. Se on ketsuppia. Sanoin että selvä.

Yksi koululainen palasi koululle hakemaan unohtunutta kirjaa. Toisen kanssa tein leikillä maustetun lenkin metsässä. Selkä tuli kummallisen kipeäksi ja menin vähän pitkäkseni. Nukuin kuin nuijalla lyötynä kaksi ja puoli tuntia. Esikoisen kanssa tehtiin ensimmäinen ainevalinta. Viidennestä seitsemänteen luokkaan käsityötunneilla opiskellaan vain joko tekstiili- tai teknisiä käsitöitä. Vähän harmi, mutta kaikkea ei voi saada. Iltamyöhällä käytiin vielä porukalla kävelyllä ja tultiin paluumatkalla metsän läpi. Pienin piti kädestä kiinni, koska pelkäsi muun muassa norsuja, isäänsä ja metsätaloutta.

Uskon että huomenna tulee uusi siemenkirje. Mutta milloin tulee aurinko?